Nyt kun puoli Suomea kohisee vanhoista kunnon Susikoira Roi -vitseistä, on aika lukea vielä huonompia. kaikki neljä oheista tarinaa ovat omakeksimiä, samoin 3 punchlinea. ekan itse vitsi on jostain lainattu. näitä olen vuosien mittaan pohtinut. valitettavasti.
PATE MUSTAJÄRVI -VITSI
Kaksi nuorta ihmistä, kutsuttakoon heitä tässä Matiksi ja Liisaksi, oli löytänyt toisensa. Nuorenparin onni näkyi kauas, ja ihmiset olettivat näkevänsä pariskunnan, joka perustaisi perheen ja ryhtyisi elämään kaikin puolin säädyllistä elämää Matin kotiseudulla erään maaseutukaupungin läheisyydessä.
Alusta lähtien suhdetta kuitenkin rasitti asia, jonka merkitystä kukaan ei aluksi osannut arvioida, vähiten Matti. Tuo asia oli poliittinen ideologia. Matti oli aina ollut poliittisesti jokseenkin välinpitämätön. Oli hän äänestänyt vaaleissa, mutta asialle ajoi lähinnä velvollisuudentunto, ei kiinnostus.
Matti oli ottamassa hoitoonsa isänsä perustamaa pientä yritystä, mutta sen verran kädet olivat hänellä mullassa, että hän ei ottanut omakseen oikeistopuolueiden sanomaa yrittäjyydestä - ei silti asemansa vuoksi ollut liioin vasemmallakaan. Melko isänmaallinen Matti kyllä oli, mutta ei kapeakatseinen tai kiihkomielinen.
Luonteeltaan tasalaatuiselle Matille kaikki ääriasiat tuntuivat vierailta ja epäilyttäviltä, ja niinpä pääsemme ongelman lähteelle. Liisa nimittäin oli jo peruskoulun ysiluokalta asti tuntenut vetoa vasemmistopolitiikkaan. Eikä vähä mitään, Liisa halusi suorastaan kommunistista vallankumousta. Lukiossa Liisa ahmi asiaan liittyvää kirjallisuutta ja haaveili maailman parantamisesta.
Siirryttyään opiskelemaan käytännönläheistä alaa ammattikorkeakouluun Liisa hakeutui mukaan kaupungissa toimineen kommunistisen nuorisojärjestön toimintaan. Liisa kulutti aikaa ja energiaa aatteensa hyväksi. Hän viihtyi hyvin radikaalisti ajattelevien tovereidensa kanssa.
Sitten hänen elämäänsä astui Matti, tuo ulkonäöltä ennestään tuttu naapurikunnan kelpo nuorimies. Liisan opinnot tulivat tehdyiksi ja edessä oli paluu kotikuntaan töihin. Matti ja Liisa keskittyivät toisiinsa. Liisalle irrottautuminen vanhoista tovereista ei kuitenkaan ollut helppoa. Hän piti yhteyttä tovereihinsa ja järjesti asiaa käydäkseen kaupungissa.
Mattia Liisan menot alkoivat harmittaa. Koska Liisa ei ollut mikään synnynnäinen valehtelija, Matille valkeni ennen pitkää millä asioilla nuori nainen kaupungissa liikkui. Matti ja Liisa kävivät asiasta monta keskustelua. Mattia häiritsi erityisesti valehtelu, mutta ei hän katsonut hyvällä sitäkään, että Liisa keskittyi johonkin muuhun kuin yhteiseloon. Liisa taas näki salailun ainoaksi vaihtoehdoksi, sillä hän ei osannut irrottautua menneestä tai luopua aatteestaan. Toisaalta hän ei olisi halunnut suututtaa Mattia.
Tämä tilanne jatkui vuosia. Matti ei millään voinut uskoa, että poliittinen toiminta saattaisi rikkoa parin yhteisen tulevaisuuden. Aika kuitenkin kului, eikä mikään muuttunut. Pieni näkemysero kasvoi välejä kalvaksi riidanaiheeksi. Kumpikin yritti sovitella, sillä he eivät olisi haluneet luopua toisistaan.
Varsinkin Matti oli kuitenkin jo melko rauhaton: hän näki, että tilanteeseen olisi saatava ratkaisu. Hän alkoi painostaa Liisaa yhä rajummin ja antoi ukaasin: valitse minut tai toverisi. Matti uskoi, että miehinen jyrähdys olisi ongelman ratkaisu. Liisa sanoi valitsevansa Matin.
Tilanne rauhoittui ja edessä oli kihlojen vaihto. Seuraavat kuukaudet menivät onnellisissa merkeissä. Sitten Liisalla alkoi taas olla asiaa kaupunkiin. Matti haistoi palaneen käryä ja tutki asiaa. Lopulta ei jäänyt mitään epäselvyyttä siitä, etteikö Liisa olisi palannut entisille teilleen.
Matti päätti, että asiasta tuli keskustella vielä yhden kerran. Hän tenttasi Liisaa tämän menoista, haluista ja tekemisistä. Kun keskustelun minuutit muuttuivat tunneiksi, Matti alkoi nähdä asian Liisan näkökulmasta. Ja sitten, yhtäkkiä, hänelle valkeni, ettei Liisa koskaan voisi luopua ihanteistaan.
Tästä Matin valaistumisesta on tehty piisikin, mikä se on?
- ?????
- Tahdot komut tosiaan.
ANNA JÄRVINEN -VITSI
kerron teille yhden jutun muusikkopiireistä, joka ilmeisesti ei ole kovin laajassa tiedossa.
nimittäin alkuvuodesta Suomen musiikkialan kerma kokoontui Seinäjoelle Mars-tapahtumaan. eräs ilta oli jo vaihtunut yöksi, kun maamme levymogulit jatkoivat virvokkeiden parissa. senhän tietää mihin sellainen johtaa: tyypit alkoivat elvistellä kiinnityksillään.
mutta tässä vaiheessa tarina poikkeaa oletetusta ladusta. pomot nimittäin huomasivat, että listoilla oli poikkeuksellisen paljon nuoria muusikoita. oli Robinia, Benjaminista jo huhuiltiin, Softenginestä kohuttiin, Tuuli ja Linda Vink olivat mukana kuvioissa. oli paljon muitakin.
pomojen railakas ilta muuttui vakavaksi pohdinnaksi siitä, kuinka näitä nuoria ihmisiä tulisi ohjata raadollisessa musiikkimaailmassa. joukosta löytyi poikkeuksellista hyväntahtoisuutta. mogulit päättivät järjestää kesällä seminaarin musabisneksen nuorille toivoille. mutta ketkä sopisivat parhaiten opastamaan näitä kallisarvoisia kiinnityksiä? mitkään vanhat pierut eivät tulisi tietenkään kuuloon. Pate Mustajärvi Isac Elliotin mentorina ei millään muotoa kuulostanut järkevältä.
lopulta pomot tulivat siihen tulokseen, että Anna Järvinen ja Olavi Uusivirta olisivat sopivia henkilöitä ohjaamaan nuorisoa. heillä olisi juuri sopivasti uskottavuutta, mutta samalla riittävästi näkemystä. Järvinen ja Uusivirta suostuivatkin tähän tempaukseen. niinpä eräänä kesäviikonloppuna suuri joukko nuoria musiikintekijöitä kokoontui erääseen tunnettuun seminaaripaikkaan saamaan opastusta musabisneksen koukeroista.
osanottajia kertyi enemmän kuin järjestäjille oli alustavasti tullut mieleen. seminaarikeskuksen suuri auditorio tuli tupaten täyteen väkeä. auditorion akustiikka paljastui huonoksi. niinpä Järvisellä ja Uusivirralla oli vaikeuksia kommunikoida takarivin kanssa. opettajat eivät nähneet kunnolla auditorion perälle, ja kaikilla oli vaikeuksia kuulla toistensa lausumia. jotenkin auditoriotuokio kuitenkin onnistuttiin viemään suunnitelmien mukaan maaliinsa.
lopuksi Järvinen ja Uusivirta pyysivät yleisöä esittämään kysymyksiä. takarivistä sellainen tulikin. heleä ääni yritti sanoa jotain, mutta ääni ei kantanut eturiviin asti. Uusivirta pyysi toistamaan kysymyksen. se tulikin suuremmalla volyymillä.
edelleenkään Uusivirralla ja Järvisellä ei kuitenkaan ollut varmuutta siitä, kuka kysymyksen oli esittänyt.
- Tuuliko se on kun huutaa, aloitti Järvinen,
- ...vai onko se joku muu, jatkoi tähän Uusivirta.
LAURA NÄRHI -VITSI
Suomalainen rap-artisti esiintyi kahdesti Helsingin Olympiastadionilla täydelle tuvalle. Tämän jälkeen hän tuli siihen tulokseen, että Suomessa ei ole mitään saavutettavaa. Artisti kutsui edustajansa ja levy-yhtiönsä palaveriin: tähtäimessä olivat nyt kansainväliset markkinat.
Warner Musicilla oli heti valmis esitys: artistin tulisi tehdä yhteistyötä kansainvälisesti tunnetun esiintyjän kanssa. Lyötiin kättä päälle ja Warner aloitti sopivan yhteistyötahon etsinnän. Jonkin ajan kuluttua sopiva ehdokas löytyikin. Kansainvälisen hitin aikoinaan tehnyt laulaja oli jo vuosia ollut hieman alamäessä, mutta edelleen tunnettu nimi. Warner tuli siihen tulokseen, että tämä kuuluisa yhden hitin ihme voisi lähteäkin mukaan yhteistyöhön.
Ajatukset kävivät yksiin sekä rap-artistin että kansainvälisen staran taustaihmisillä. Biisinikkarit, markkinointikoneisto ja tuottajaporras virittettiin huippukuntoon ja tuloksena olikin varsin kansainväliseltä kuulostava kappale. Kun se laskettiin markkinoille, tuloksena oli eurooppalainen hitti, joka aukaisi rap-artistille uusia ovia. Myös entinen hittilaulaja palautti suosionsa vähintäänkin kunniallisiin mittoihin.
Warnerilla tämä uutinen otettiin tyytyväisinä vastaan. Päätettiin, että samaa kaavaa kannattaisi yrittää uudelleen. Nyt panokset olivat entistä kovemmat.
Suomalaisen laulajattaren ura päätettiin nostaa kertaheitolla megatähtiluokkaan. Warner päätti käyttää kaiken mahdollisen osaamisen ja kaikki mahdolliset kontaktit, jotta laulajattarelle löytyisi sopiva yhteistyökumppani. Nyt ei puhuttu enää unohtuneesta yhden hitin ihmeestä, vaan huipulla olevasta tunnetusta artistista. Warner aloitti pitkän kampanjan kulisseissa. Kyseessä oli niin massiivinen ponnistus, että se aiheutti liikehdintää kansainvälisessä bisneksessä. Moni isokin tähti halusi tehdä työtä suomalaislaulajattaren kanssa. Syntyi jopa pientä kilpailua siitä, kuka saisi kunnian tulla mukaan.
Etsintä kesti kauan ja kiristi ehdokkaiden hermoja. Lopulta Warner kutsui loppusuoralle edenneen kolmikon tapaamaan laulajatarta. Kemioiden täytyisi kohdata täysin. Tapaaminen oli pitkä ja monivaiheinen. Se kesti useita päiviä, kunnes ehdolla olleet artistit alkoivat hieman kapinoida. He vaativat, että laulajatar tekisi ratkaisunsa pian.
Lopulta laulajatar oli valmis. Hän puhutteli kaikkia ehdokkaita, kävi läpi näiden vahvuuksia ja heikkouksia. Sitten hän teki ratkaisunsa. Laura Närhi asteli Akonin luokse ja sanoi:
- Sinä olet minun Sisqóni.
TIMO LÖYVÄ -VITSI
Muusikkopiireissä on onnistuttu visusti vaikenemaan 1990-luvulla sattuneesta onnettomuudesta, joka olisi saattanut jättää traagiset jäljet suomalaisen kevyen musiikin kenttään.
Nivalan Tuiskula oli nimittäin päättänyt järjestää eräänlaiset talvifestivaalit ja oli buukannut tapahtumaan nipun maamme tuolloisia ykkösartisteja. Mukaan oli saatu muun muassa Kaija Koo ja Movetron, jotka huomasivat, että keikkakuviot nivoutuivat sillä tavalla yhteen, että olisi suorastaan edukasta järjestää Nivalaan yhteinen kyyti. Etelä-Suomesta lähtenyt yhteiskuljetus poimi mukaansa muun muassa Movetronin laulajattaren Pohjois-Pirkanmaalta Kihniöstä ja Timo Löyvä astui autoon Alavudelta, jossa mies oli piipahtamassa kotimaisemissa.
Keikalle ajettiin päivänvalossa, joka tosin Suomen talvessa on kovin lyhyt. Lisäksi sää muuttui pohjoiseen mentäessä, kuinkas ollakaan, tuiskuiseksi. Onneksi keikkabussia ohjasi kovan luokan ammattilainen ja matkustajien mieli oli korkealla. Mutta ammattikuskin ammattitaito ei voi mitään vastaantulevan liikenteen törttöilijoille. Kävi nimittäin niin, että Reisjärven ja Haapajärven välillä tiellä 58 juuri Reisjärven ja Vuohtajärven yhdistävän Salmensuun kohdalla bussi joutui väistämään hallintansa menettänyttä henkilöautoa ja ajautui ulos ajoväylältä. Bussi möyri ja poukkoili pitkin maita ja mantuja, kunnes jäi poikittain vinoon asentoon salmen penkereelle.
Rytäkässä bussin ikkunoista osa oli rikkoutunut ja yksi matkustajista oli epäonnekseen lentänyt autosta ulos. Hän oli lyönyt päänsä ja oli tajuton, ja liukui parhaillaan törmää pitkin kohti hyytävää vettä. Pöllämystyneessä bussissa vasta selvitettiin sitä, kuinka kullekin oli käynyt. Kaikki näyttivät olevan ok, kunnes Timo Löyvä huomasi, että bändin laulajatar oli nyt välittömässä vaarassa. Löyvä yritti kiirehtiä ikkunasta ulos, mutta huomasi sen yksin liian hankalaksi. Hän tarvitsi hieman työntöapua, ja keksi, että lähimpänä oleva henkilö voisi auttaa hänet ulos kohti törmää, jolla laulajatar liukui kohti turmaa.
Niinpä Timo Löyvä sanoi Kaija Koolle nuo sittemin kuuluisiksi tulleet sanat, joilla tämä tapaus salakirjoituksenomaisesti ikuistettiin suomalaisen pop-musiikin historiaan: "En Päivistä kiinni saa, ilman sinua kai koskaan minä Päivistä en kiinni saa"
