Provinssissa oli tällä kertaa etukäteen yksi artisti, jonka ehdottomasti halusin nähdä. Se oli Juhlat, joka soitti torstaina kello 15. Olin silloin töissä. Lähes samassa ryppäässä olivat Melo ja Sonia, jotka myös olisin tarkastanut, mutta en voinut.
Torstai menikin sitten lähinnä hengailuksi. Kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni Sexmanea, jaksoin vain vähän aikaa Bad Saunaa ja ei paljon muuta. Yhden keikan sentään kuuntelin kokonaan. Yona esiintyi amfiteatterissa samaan aikaan kun päälavalta tulvi In Flamesin matalia taajuuksia. Liekö se sekoittanut Yonan ajatukset, sillä keikka alkoi horjuen. Yona joutui aloittamaan useita kappaleita monta kertaa, yhden jopa kolmesti. Sanoja unohtui.
Loppua kohti Yona sai otteen takaisin ja yleisö ei häntä tuntunut hylänneen missään kohtaa. Laulajatar kävi kuljeskellessaan myös aivan korvani juuressa, mistä huomiosta en olisi niin välittänyt. Kitaristi oli kovassa vedossa. Onneksi osasin ennakoida hänen yhden soolonsa ja otin sen nauhalle. Kaksi minuuttia ja 9 sekuntia huikeutta.
Perjantaina jäi näkemättä Ville Leinonen & Valumo. Kun ehdin paikalle, Pehmoaino esiintyi päälavalla. Onhan se komeaa nähdä tuollainen kasvutarina.
Sitten alkoi sataa, mikä ensin tuntui maailmanlopulta. Kävin koko Provinssin ainoan kerran Carlings Stagella, koska siellä sai sateensuojaa, mutta teltassa esiintynyt Peter Cat Recordings Co oli niin tylsä, että mieluummin lähdin sateeseen. Kuulin myöhemmin, että place to be olisi ollut amfiteatteri, jossa Antti Paalanen teki hanurillaan ihmeitä. No se nyt jäi kokematta.
Sateen jatkuessa harmitus sateesta väheni. Abreu esiintyi päälavalla. Väkinäistä yleisönhuudatusta. Kävin katsomassa Battle Beastia parikin kertaa, yritin tykätä. Noora Louhimo on taitava laulaja, mutta tuollainen humppa ei vaan iske. Piisin ajan jaksoin Suomen Die Antwoordia, Business Cityä.
Illan päätti JVG, josta sillai salaa pidän. Kyllä ne pomputti väkeä. Lavalla kävi vierailijoita, joista yksi oli kovassa nosteessa oleva Emma & Matilda. Tein huomion, että ovat ihania ihmisiä. J tai VG sanoi, että siinä on seuraava iso nimi tjsp. Ajattelin jo silloin, että kaksikon lauantain veto on huikea suksee.
Lauantaina katselin ja kuuntelin kaukaa KAJ:ta. Hassua. J. Karjalainen soitti vuonna 2025 Häntä ja Dorista, mikä on tarpeetonta, koska hän on tehnyt hyvääkin musiikkia.
Kello 16.15 alkoi sitten Provinssin paras keikka. Kun Vesta astui lavalle, satoi taas. Muutaman kappaleen jälkeen hän aloitti Valonsäteet, ja aurinko lämmitti jo selkää. Vesta oli mahtava. Uudet piisit Idoli ja Helmi jyräsivät yleisöä lakoon. Ota varovasti on tietenkin jo provinssiklassikko. Vestan ura on ehkä horjahdellut, mutta aina kun olen nähnyt hänet lavalla, hän on ollut suvereeni.
Melko pian Vestan jälkeen esiintyi Rebekka Holi, jonka keikat ovat aina hauskoja. Aina ja aina. Näin hänet jo kolmannen kerran ja uskon, että aina. Holi oli uudistanut settiä todella paljon sitten viime näkemän, kovia ralleja oli jäänyt pois, aikaakin tosin oli vain 45 minuuttia. Kitaristi Meri Wallenius veti musiikillisesti välillä parrasvalot itseensä, mutta Rebekka oli välispiikeissään festivaalin paras. Hieno keikka.
Kiirehdin Holista kohti amfiteatteria, jossa Emma & Matilda aloitti samalla hetkellä kun Rebekka Holi lopetti. Tilanne oli se, mitä oletin. Paikka oli täynnä ja sisään pyrki valtava määrä lisää. Päätin jonottaa, ja 45 minuutissa pääsin lopulta ihan keikan ääreen. Yleisö oli aivan myyty kaksikon edessä. Vaikka itse keikasta en saanut kunnon käsitystä, niin olin todistamassa tähtien syttymistä.
Myöhemmin illalla esiintyi muun muassa Electric Callboy, joka kyllä jakaa mielipiteet. Minä? Pystyn elämään ilmankin.
Joskus kauan sitten Provinssissa esiintyi nuori ja herkkä Haloo Helsinki! Nyt bändi oli festareiden pääesiintyjä. Katoin hetken ammattilaisia työssään, sitten pakenin sadetta kotiin.
Oispa Provinssi.
