The Beatlesin parhaat piisit vihdoin rankattu

Koska The Beatlesin parhaista kappaleista ei ole päästy yksimielisyyteen, niin minunhan musiikkimaultani ylivertasena asia pitää  ratkaista. Kävin läpi tuotannon. Annoin kappaleille arvosanoja A+, A, A- ja B+. Sitä heikompia suorituksia en rankannut, vaan sysäsin sivuun. A:lla alkavan arvosanan saaneita oli tasan 10, joten olkoon lista siis top 10. Suluissa oleva numero on suomalaisten muusikoiden ja muusikkohenkisten ihmisten tekemän piisirankkauksen sijoitus muutaman vuoden takaa. Olen huomattavasti erimielinen raadin kanssa, mutta toisaalta oikeassa.

1. (4) Here Comes the Sun

Jos maailmanloppu on aikanaan sellainen kiva juttu, että ollaan kaikki tyytyväisiä saavutuksistamme, niin tämä kappale voisi soida lopputekstien taustalla. Saan myös hiukan mielihyvää siitä, että loppujen lopuksi The Beatlesin kovimman kappaleen kirjoitti George eikä John tai Paul.

2. (53) With a Little Help From My Friends

Joe Cockerin versiokin on varsin hyvä, mutta kyllä Ringon laulama alkuperäinen on timanttilevy. Tässä on sellaista oikeanlaista hyväntuulisuutta. Ja kappas, Maccan piisi pääsi minun listallani kakkoseksi, vaikka Paul on se, joka tekee pahimmat ihottumaa aiheuttavat The Beatles -kappaleet.

3. (80) Octopus' Garden 

Ringon tekemä ja Ringon laulama. Tarttuva kappale, jossa on, taas, oikeaa hyväntuulisuutta. Minä taisin kuulla ensimmäisenä Freud Marx Engels & Jungin version Tursaan puutarhassa, muistan ainakin junnuna tykäänneeni. Tykkäsin jo silloin paljon myös Leevien Raparperitaivaasta, jossa on sama pakopaikan leppoisuus. Kai se jotain kertoo omista syvistä tunnoista.

4. (59) You’ve Got to Hide Your Love Away

Maailman yksinkertaisin kappale John Lennonilta, mutta siinäpä juju. Hirveästi latausta!

5. (1) Strawberry Fields Forever.

Ihan alusta asti The Beatles -suosikkejani. Vallankumouksellista ja painavan kaunista. Ja Lennonia.

6. (47) Twist and Shout 

Tätä coveria ei nyt vaan voi jättää. Hyvän bändin yksi mittari on se, miten lainakappaleet onnistuvat. Tässä ei ole moittimista ja Johnin laulusuoritus on tietenkin legendaarinen.

7. (40) I Want You (She's So Heavy)

Lennon (taas!) keksi joutessaan hevin ja progen.

8. (194) Don't Pass Me By

Nyt huijaan vähän, koska The Beatlesin versio tästä Ringon mahtavasta kappaleesta on vain vähän sinne päin, mutta Ringon omat versiot rulaa. Silti on aika järkyttävää, että suomalaislistaajien mielestä tämä on bändin 194. paras kappale...

9. (2) A Day in the Life

The Beatlesin taiteellinen mestariteos, ei siitä oikein pakoon pääse.

10. (15) Across the Universe

Lennonia pakahduttavimmillaan.

bubbling under:

muiden joukosta on nostettava esiin instrumentaali Flying, joka ennakoi Brian Enoa ja David Bowien Berliinin vuosia. Melko edistyksellistä. Ja mukavasti kreditoitu koko nelikolle.

muut arvosanan B+ saaneet kappaleet (tämä on kyllä aika Macca-painotteinen): 

(105) Two of Us 

(88) Any Time at All 

(86) Carry That Weight

(77) Hello Goodbye 

(73) You Never Give Me Your Money 

(63) Back in the U.S.S.R. 

(58) Getting Better 

(31) The Fool on the Hill 

(30) Here There and Everywhere 

(27) The Long and Winding Road  

(8.) In My Life

Rebekka Holi Kalevan Navetassa 12.10.2024

Niin ihmeellinen maailma on, että näin Rebekka Holin toisen kerran parin kuukauden sisään. Hän esiintyi Kalevan Navetassa samaan aikaan kun Saimaa viihdytti oletettavasti suurempaa seinäjokelaisyleisöä Rytmikorjaamolla. Holi ja häntä lämpännyt Figaro keräsivät keikalle vain kourallisen yleisöä. Sääli. En tiedä olisiko saimaattomuus auttanut.

Olen aiemmin nähnyt samassa keikkapaikassa vain Iisan korona-aikaan. Paikka on soundeiltaan kolkko ainakin silloin, kun yleisöä on niukasti. Mutta kuten samalla keikalla ollut kollega sanoi, siihen tottui. 

Piisilista oli muistaaksen sama kuin Kyröfestissä, vähän eri järjestys. Vakikitaristi oli estynyt. Paikkaaja veti pari aika hauskaa revitystä ja hänellä näytti olevan basistin kanssa kivaa. Basisti ja rumpali taas olivat hyvää pataa erityisesti tulvasta kertovan kappaleen mimiikka-osuuden aikana. Kiva katso yhtyettä, jolla on hauskaa.

Holin lavaspiikit alkavat olla jo instituutio.

Mutta se musiikki: se toimii. On hienoa olla keikalla, jossa aidosti voi suurella luottamuksella odottaa uusia kappaleita, eikä vanhoja iskusävelmiä tule edes ikävä (vaikka niitä toki olisi hauska kuulla). Keikka ei mene odotellessa seuraavaa piisi. Voi vain olla ja kuunnella. Rebekka Holin kanssa ihminen on suuren lahjakkuuden äärellä.

The Holy Rytmikorjaamolla 5.10.2024

The Holy soitti jäähyväiskiertueellaan Seinäjoella, jossa se aikanaan nousevana bändinä sai alkutaipaleellaan suotuisan vastaanoton. Bändi jaksoi tulla näille kulmille aina takaisin. Onnistuin näkemään sen lähes kymmenen kertaa akselilla Seinäjoki-Isokyrö, vaikka joku kerta jäikin väliin.

Minulle The Holy on ollut viime vuodet kaikkien kovin bändi. Olen toivonut sen breikkaavan isosti läpi. Niin ei käynyt. Se on ikävää. Lopettaminen on vielä ikävämpää, lamauttavaa jopa. Mutta ymmärrettävää. Elämässä on realiteetteja.

Olisin mieluusti nähnyt bändin keskisuurena aktina joskus jossain sisätilassa, joka on pakattu täyteen. Ja se olisi ansainnut olla Olympiastadionin täyttävä jättiläinenkin. 

Toisaalta näissä olosuhteissa olen noin yhdeksän vuoden ajan voinut toivoa, että pääsen kohta The Holyn keikalle. Nyt tuo toivo on mennyt. Pitää löytää elämään jotain muuta. Kai se on mahdollista.

Yritin lauantaina vain nauttia ilman, että olisin rakentanut tapahtumasta itselleni liian suurta spektaakkelia. Ei ole oleellista oliko The Holy nyt parempi vai huonompi kuin keikalla X. The Holy oli edessäni ja oli The Holy. Musiikki oli ylittämättömän hienoa. Mietin, että on hienoa olla ihminen, joka on kuullut Savagesin livenä. Miljardit ihmiset eivät ole kuulleet.

The Holy tuli elämääni, kun olin reilusti yli 30-vuotias. Tällaisia matkoja ihmiset kokevat bändien kanssa yleensä teini-iässä. En voi olla muuta kuin kiitollinen sitä, että sain kokea tämän näin vanhana.

Kiitos.

Kyröfest 17.8.2024 (Rebekka Holi)

Provinssi jäi väliin tänä kesänä muiden menojen takia. Kyröfestkään ei tällä kertaa ollut kasannut minuun laajasti vetoavaa ohjelmistoa. Ilman Rebekka Holin esiintymistä kesän livemusiikki olisikin varmaan jäänyt Kolmannen Naisen varaan. Kolmas Nainen esiintyi alkukesästä Seinäjoella Ylen konsertissa.

Mutta Rebekka Holihan oli pakko nähdä! Olen kuunnellut häntä siitä saakka, kun piisejä alkoi tulla julki. Artisti on vakuuttava ja vaikuttava. Mielenkiintoisimpia, - jos ei mielenkiintoisin - uusi laulaja-lauluntekijä Suomessa.

Tällaisen indiesuosikin tapauksessa on se vaaraa, että hän jää pienten piirien suosikiksi eikä koskaan ajaudu Helsingin ulkopuolelle esiintymään. Onneksi Kyröfest on niin hipsterifesti, että Holin kaltainen artisti on siellä kuin kotonaan. Ja onhan artisti nosteessa, Hesarissa oli juuri iso juttu.

Esiintyminen oli hieno, bändi hyvä ja sisältö priimaa. Harvoin jos koskaan edes festivaalivedon KAIKKI kappaleet ovat hyviä. Nyt olivat. Bändi esitti pari aivan uutta kappalettakin, joista varsinkin Pääni sisällä on koira tjsp. rokkasi kovaa. Ja bändi rokkasi muutenkin vakuuttavasti. 

Viisas nuori mies on ehkä suosikkini Holin tuotannosa. Se oli upea kuulla muutaman metrin päästä. Lisäpisteitä Holille myös luontevasta vuorovaikutuksesta yleisön kanssa. Kyllä oli huimaa, noin kokonaisuudessaan.

Kuuntelin kokaan myös Tinyhawk & Bizzarron aavikkorokkiesiintymisen. Hienoa musaa, mutta kuuntelisin mieluiten sitä pimeässä huoneessa makuullani. Tsekkasin myös Midsommarenin punkkaahauksen ja Aavikon herrasmiestanssipoljennon. Sen sijaan superstarat Arpan ja Ruusut jätin välistä.

Musavuosi 2023

Tänä vuonna kuuntelin tilastojen mukaan vähiten uutta musiikkia musiikillisen heräämiseni jälkeen. Se taas tapahtui vuonna 2006. Vai oliko se teknologinen läpimurto, joka mahdollisti ylikuluttamisen?

Tilastot eivät kuitenkaan kerro siitä, että musiikki olisi näytellyt vähäisempää osaa elämässäni. Välillä tuntui, että se on ainoa asia, mikä on jäljellä.

Esiin on nostettava kaksi asiaa. Ensin Kristiinan kappale Aloe vera. Se renkutus, jossa rimmataan "haloo Veera" ja "aloe vera". Ei näissää puoli-lo-fi-indie-retkueissa sinänsä ole mitään uutta, mutta kun ne tekevät tarttuvan piisin, niin se on purkkaa. Sain kunnian kuulla kappaleen livenäkin. Tärkeintä oli kuitenkin se, että kun kesän pitkillä kävelyillä en muuta keksinyt luonnon ääniä peittämään, kuuntelin tätä piisiä. Olen aseeton sen edessä, en usko enää vastarintaan.

Sitten törmäsin Mahlsiin. Aikuinen ihminen lausuu ambienssimaisten äänten päälle jotain puolifilosofista. En tiiä. Iskee vaan niin kovaa. Tähtiportti-kappale varsinkin on välillä jotenkin niin tätä arkea uljaampaa, että kävin siellä paossa yhtenään.

Vuoden albumi löytyi kymmenen vuoden takaa. Olen aina pitänyt Katri Ylanderista vähän ironisesti, mutta tänä syksynä osuin kuuntelemaan Uusi maa -levyn kokonaan, ja järkytyin sen hyvyydestä. Se on varmasti yksi maailman kaikkeuden aliarvostetuimmista kiekosta. Kaikki ironiset hirisontit kaikkosivat.

Suomalaiset naiset tekivät taas laajalla rintamalla kovaa kamaa. Rebekka Holi, Jutta Rahmel, keitä näitä on, teitä on melkein liikaa jo. Löysin myös suosikkiräppärini, vaikka en tiedä onko Melo räppäri enää. Mutta uusia kitarabändejäkin löytyi. (Sulut), Krypta, Kipeet Lapset ja niin edelleen. Se oli ihan hyvä vuosi.

Maailman paras The Holy ja 22 Pistepirkko

Maailman paras The Holy soitti 19.8.2023 Isossakyrössä häikäisevässä auringonpaisteessa Kyröfestin alkuvaiheessa. Olosuhteet saivat aiheen pelätä keikan jäävän vaisuksi, vielä kun ottaa lukuun sen, että bändi on rundaamisen sijaan ollut levyttämässä.

Mutta ei hätää! Bändi oli häikäisevämpi kuin aurinko. Basisti-Lauraa sijaistanut Matiaskin oli lavalla kuin kotonaan. The Holy soitti runsaasti musiikkia uudelta levyltään. Keikka antaa aiheen odottaa vallankumouksellisen hyvää albumia. Sitä mietin, että kun laulaja on niin kovatasoinen kuin on, ja vielä vastaa bändin taiteesta, niin voisi olettaa laulun olevan suuremmassakin roolissa. Nyt vaikuttaa siltä, että uusi materiaali on hyvin soitinvetoista. Mikä sopii minulle, mutta sopiiko niin sanotulle suurelle yleisölle?

The Holyn loppurevittelyt olivat tällä kertaa mahtavat. Laulaja ja toinen rumpaleista vaihtoivat tonttejaan, kitaristi hyppäsi yleisöön ja symbaalit lentelivät, kun bändi soitti Isoksikyröksi esittelemänsä Ähtärin keikan päätteeksi. Yleisö tuntui oikeasti ottavan bändin omakseen. Setti oli muita festivaalin vetoja pidempi, mikä oli hienoa. Niin kuin kaikki mitä tapahtui. Mikä aika olla olemassa.

Katsoin myös illan loppupuolella 22 Pistepirkon keikan. On meillä siinä kansallisaarre. Asko oli hyvällä päällä ja aloitti keikan yksin minimalistisilla rakkauslauluillaan. PK yrmysi sisään toisena ja sitten Espe esittämään oman rakkauslaulunsa. Ja sitten alkoi rokki soida. 

Vanhat herrat tekevät omaa juttuaan ja molemmat näkemäni keikat heiltä ovat olleet omaperäisiä ja hyviä. Birdykin soi ja yleisö oli hyvin mukana. 

Provinssi 2023

Pääsin Provinssiin torstaina vasta kun Pearly Drops oli jo soittanut, mikä on tällaiselle skenettäjälle ihan oikein. Osuin kuuntelemaan Ty Roxylta sen piisin, jonka tunnen. 

Tsekkasin mikä on Arch Enemy. Laulajatar karjui vakuuttavasti. Jälkikäteen mietimme entisen työkaverin kanssa, että hänen asuvalintansa oli rohkea. Varmaan tuli nimittäin kuuma. Kävin katsomassa hetken aikaa pehmoainoa. Arvostan kovasti. Hän on varmasti hieno idoli Suomen junnuille.

The Chemical Brothers päätti illan. Vaikka heidän musiikkinsa ei ole kulunut soittolistallani, niin menin katsomaan, koska tiesin show'n hyväksi. Olinkin sitten koko keikan paikalla ja loppupuoliskon eturivissä. Vakuuttava suoritus.

Perjantaina aloitin odottamallani Kristiinalla. Oli mukava kuunnella perinteistä kitaramusiikkia. Festarin ehkä paras hetki oli se kohta, kun rumpali Aloe Veran aikana muutti komppia vai mitä ne ammattilaiset sitten sanookin.

Liila Jokelinin kuuntelin lähinnä sadetta pidellessäni. Laulajan veljen huuliharppusoolot olivat vakuuttavia. Uhmasin kuitenkin sadetta nähdäkseni Yonan. Yona lauloi hienosti, bändi soitti hienosti ja setti oli pelkkää hittiä. Tai "hittiä". Yonan keikkaan liittyi paljon puhetta ja kontaktia yleisöön, mikä ei ole paha. Täytyy sanoa, että olipa vaan hienoa kuulla Irti, Solut herää eloon ja muutkin, Tommi Läntis -coverikin tuli.

Katselin hetken aikaa VV:tä (Ville Valo). Konsepti on hassu. Ville Valo plays HIM with PMMP. Yleisö tykkäsi, joten se on pääasia. Amporphista tsekatessani mietin, että se voisi olla festarin metallibändeistä se, josta voisin tykätä.

Työt veivät minulta lauantaina Maija Vilkkumaan ja Kyyrian, joten paljonpa ei jäänyt jäljelle. Kävin kuuntelemassa paria sellaista bändiä, jotka saivat lähtemään paikalta kovin nopeasti. Enpä jaksa niitä täällä mainita. Apulannalla riittää hittejä ja yleisö laulaa. Vanhana punkkarina olisin mieluusti kuullut ...silti onnellisen.

Tsekkasin jonkin aikaa myös Ruusuja, mutta en jaksanut lopulta investoida kovin paljon. Tsekkasin millaista show'ta pitää Ghost. Visuaalinen ilme ei ihan vastaa musiikkia, jota pidän lähes iskelmänä.

Hengailuksi meni meikän Provinssi.