 |
| Tämä mies on suuri taiteilija. |
Kuuntelen levyn avauskappaletta Jauheliha ja mietin sen syntymistä. Bändin jätkät hinkkaavat ekan version läpi treenikämpällä, hiljaisuus laskeutuu. "Pojat, tässä on hitti. Mitä me nyt teemme?" Tekevät sen, että panevat sanoitukseen lähes peräkkäin sanat vittu, Jumala ja paska. Hitti vältetty.
Olen vähän hidas toimimaan, joten Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändin uusin levy Käkkyrällään on soinut vasta nyt, vaikka olisi voinut soida jo kuukausia. Olen odottanut levyä ja nyt pidän siitä.
Koukkaan ensin toisen bändin puolelle: haluaisinko, että Absoluuttinen Nollapiste olisi koko kansan Nollapiste? En ole varma. Joskus olen repinyt hiuksia päästä, kun olen kuullut 0pisteen tuotannossa niitä kahdeksansekuntisia pyhyyden hetkiä, sellaisia täysosumasekunteja, joilla maailma voitaisiin valloittaa. Sen jälkeen absot eivät siihen palaa, vaan outoilevat. Mutta ovatpahan sitten minun outoilijoitani.
Sama homma THJKB:n kanssa. Ärsyttävää ja ihailtavaa. Jauheliha on niin koskettava kappale, että pelkään vähän sen olevan vittuilua kaltaiselleni luuserille. Sanon vielä, että se on mestariteos. Mitä muuta enää voi sanoa? Ihmisiä ei voi pakottaa kuuntelemaan Jauhelihaa, mutta jos everstit kaappaavat Suomessa vallan, niin heidän kannattaisi yrittää pakottaa.
Luuletteko, että siinä oli levyn kaikki hyvä? Tietenkään ei ole. Lapsuusmuistoissa setä katsoo poikain alastomia vartaloita ja laulusuoritus on semisti lässyttävä. Radiosoitto on taas vältetty, mutta vilpitön kunnioitus saavutettu. Sama rata jatkuu, mutta ei musiikki ole pelkkää tekstioutoilua. (Sitä paitsi ne tekstit ovat tärkeitä.) Myös musiikki on vinossa. Lisäksi puhaltimet ovat edelleen raikkautta tuovia. Tätä ei joka päivä kuule.
Että kun tämä on vahva levy, vaikka en usko, että THJKB:n tavoite on tehdä täysosumaa, vaan yrittää tehdä täysosuma. Vai olenko väärässä?
Nämä ovat oikeasti lahjakkaita jätkiä, vaikka keikalla voi olla päällä esim. koivunoksia. Kuinka perustelen väitteeni? Vaikka Oksat pois -kappaleen bassolla. Sehän on kuin jonkun klassikkopiisin basso. Joku Velvet Underground -hymni tai Pixies-pala. Se voisi olla levyn vika piisi, mutta vielä tulee eepoksen päälle Unten mailla, joka on pieni ja kaunis kappale, jossa on toiveikkaat sanat.
Olen niin iloinen siitä, että maailmassa on Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, yhtye, joka on tärkeä. Moni hyvä bändi ei ole tärkeä.
Kunpa kaikki kiusatut, luuserit ja syrjityt löytäisivät tämän yhtyeen äärelle. Monissa arvioissa ihmetellään, mitä Tuomaan joukot voivat tehdä seuraavaksi. Voisin ihmetellä, mutta en jaksa.
Joskus mietin, että jätkät eivät saa palkintoa siitä, että ovat loistavia ja heidät jonakin päivänä unohdetaan ja THJKB jää kulttibändiksi. Niin olkoon sitten.
Mutta kiitos. Abban sanoin vaikka, Thank you for the music.
