Suomirockin uutta tulemista on jo vuosia odotettu ja kuume on noussut. Mutta kaikenmaailman ehdokkaista (vaikkapa nyt Epilä!) huolimatta ei ole tullut pelastajaa. Moni on kysynyt tarvitaanko sellaista. Ehkä sitten ei.
Mutta trendit tulevat ja menevät ajallaan, ei niitä painostamalla mitään saavuta. Kaikenlaisia merkkejä voi lukea. Ihan hitusen olen havaitsevinani jotain liikehdintää. Helmikuussa tehosoittolistalleni nousi Nuoret Marttyyrit -yhtyeen 7 minuuttia pitkä Maailma-kappale. Se on listalla ihmeen kaupalla vieläkin. Tuo kappale on kyllä jo vuodelta 2014, mutta käsittääkseni oululaisbändin liepeillä on aika lailla pöhinää juuri nytkin.
Tässä näinä päivinä kuulin Suomen Zorron esityksen Hölmö humalainen Maria. Siinä on vallan paljon Ville Ahosen vaikutteita. Villeähän me kaikki kaipaamme. Zorroissa muuten näkyy soittavan Mikael Hernesniemi, jonka olenkin bongannut Antero Lindgrenin bändistä ja jolla on oikein komea pohjalainen sukunimi.
Ja sitten Lopun Ajan Miehen kappale Taivaaseen on listalla. Joose Keskitaloahan tässä aika paljon on, mikä sinänsä ilolla otettakoon vastaan. Mutta että eihän tässä paljon ole, mutta jotain sentään on tarjolla nuorehkojen tyyppien Suomirokki-harrastelussa ja läpäisee ainakin oman muurini.
Lisään tähän vielä Mustan Valon kappaleen Laterna Magica, koska en tiedä mihin väliin. Vähän mystisempää edellä mainittuihin verrattuna, mutta Itkevän Tytön Suomirock-raunioille perustettua.
