Uuden tulemisen kärkipiisiksi bändi on ottanut Ainokaiseni-nimisen surullismielisen kappaleen, joka on taattua Puk-laatua. Mutta omaan korvaani toinen kappale on todellinen ässäpiisi. Bändi itse kuvaa sitä kadonneeksi kappaleeksi Gösta Sundqvistin mustahuulikaudelta. Kyllähän Leevi tulee mieleen kappaleesta, jonka nimikin on leevimäinen Jos Annikalta kysytään. Jos minulta kysytään (huoh!), kyseessä on vuoden paras kappale. Klassikko.
Jos Annikalta kysytään
hän on vain vähän yksin.
Jos Annikaa pyytää selittämään
hän vain vaikenee täysin.
Nythän tilanne on sitten se, että hyvää musiikkia on tulossa eri paljon. En muista koskaan odottaneeni yhtä kiihkeästi kolmea levyä. Pukin lisäksi tarkoitan Rooxxia ja Mira Luotia. Lisäksi on paljon muuta. Pimeys on studiossa ja The Holy sai levytyssopimuksen. Yhtyeen debyyttijulkaisu levy-yhtiölle on nimeltään This Will Be The Day That I Die. Se on jylhä, komea kappale. Vaikka Ähtäri-kappale on omanlaisensa energian takia edelleen lähellä sydäntäni, niin melkoisin harppauksin The Holy silti kehittyy. Jälki vakuuttaa.
