Huomaatte varmaan, että Kovemmat kädet ja Rakkaudesta -levyt dominoivat listausta. Ne ovatkin PMMP:n parhaat levyt: ensin mainittu on epätodennäköisten yhteistyökumppaneiden yhteentörmäyksen jälkeinen hedelmällinen symbioosi, jälkimmäinen kokeneiden taiteilijoiden deryhmääntymissävytteinen lopun ajan kouristelu ja joutsenlaulu. Eka levy Kuulkaas enot! oli hyvä harjoitus, Leskiäidin tyttäret ja Veden varaan hyviä levyjä, joista en oikein saa millään irtopiisejä tälle listalle.
1. Tytöt (Rakkaudesta) Tämä ei ole (on) keski-ikäisen ukonkäppyrän hyvesignalointia, vaan aidosti kysseinen kappale asuu pääkopassani. Melkein päivittäin aivot huutavat "sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta" ja "tehän ootte jo oikein, kun te ootte vaan just noin" ja "hunninko maailmankartalle". Rakkaudesta-levyllä näkyy merkkejä siitä, että Jori Sjöroos oli lähdössä popmusiikkinsa kanssa syvään päätyyn. Paula Vesalan sanoma oli kirkastunut. Ei siitä voinut tulla muuta kuin mielenkiintoinen levy, jonka maine paranee ajan kanssa. Samaan aikaan kun PMMP teki tytöille tällaisen tsemppipiisin, niin nuorille miehille oli tarjolla Cheek. Voi elämä mitä epätasa-arvoa! Ei tämän mulle pitäisi toimia, en ole kohderyhmää, en hiphoppari, enkä Mariskastakaan välitä räppärinä tai lauluntekijänä (ok laulaja on). Mutkun.
2. Koko show (Rakkaudesta) "Otan koko show'n/ Oli mitä vaan/ Koko paketin/ Mitä siihen kuulukin". Tekstissä on pyykkikasoja ja tiskejä, mutta arkihan on ihmisen parasta aikaa, ja ilman sitä ei ole mitään. Rakkaudesta-levy ei ole mitään säveltämisen juhlaa, mutta anthemien aarreaitta. Niin kuin tämä on anthem. Aina nostattava.
3. Matkalaulu (Kovemmat kädet) Matkalaulu on suurenmoinen hyvänmielen popkappale, mutta mestariteoksen siitä tekee väliosa. Väliosia harvoin muistetaan, mutta tässä kappaleessa lisäarvo on huomattava. Kiva laulu pienestä hetkestä muuttuu havainnoksi siitä, miten paljon on pelissä. Huomio on pelottava, reaktio lähes paniikinomainen. "Hengitän sisään maisemaa/ Niin täydellistä, että pelottaa/ Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen". Siinä se on, täydellisten hetkien pakokauhu.
4. Kumivirsi (Kovemmat kädet -erikoispainos) Tämä vaan on niin sujuva ilkikurinen korvamato, että pakko on aplodeerata seisaallaan.
5. Oo siellä jossain mun (Kovemmat kädet) Muistan vieläkin sen hetken, kun yksiössäni Tampereen Nekalassa kuulin tämän piisin (olin kuullut ennenkin) ja sen kauneus lävisti minut. Aika joskus syö kokemuksia, ja siksi tähän kappaleeseen kätkeytyvä tunnelataus ei enää nosta ihan kärkeen. Mutta ilman tätä kappaletta ei ehkä olisi tätä listaa.
6. Matoja (Kovemmat kädet) Eipäs unohdeta sitä, että PMMP oli vähän niin kuin punk-bändi. Miksi se naurattaa, ehkä se on hauskaa? Tykkään säkeistöistä ihan matona.
7. Heliumpallo (Rakkaudesta) Tällaista oli suomalainen mainstreampop vuonna 2012: ihmeellinen kohti korkeuksia kohoava marssi. Suosion varjolla voidaan nuorisolle myydä taidetta!
8. Mummola (Kovemmat kädet) Julma kitara tässä. Eikä kappale muutenkaan pilalle mene mummolanostalgiassaan. Mutta vielä: se alun kitara!
9. Kovemmat kädet (Kovemmat kädet) Kovempien käsien avauspiisi, joka tietyllä tavalla teki PMMP:stä PMMP:n. Jos seuraavilla levyillä uho ja huuto on välillä jotenkin päälle liimattua, tässä on voimaa.
10. Päiväkoti (Kovemmat kädet) Jorin yksi komeimmista sävellyksistä. Tätä piisiä pilaa vähän se, että Jorin pseudoenglanniksi vedetty demo on julkinen ja paaaaaaaaljon parempi kuin tämä sinänsä hyvä versio.
Vielä pitää sanoa:
Ns. deep cuteista nostaisin esiin kappaleen Kiitos Leskiäidin tyttäriltä. Kaunis kappale.
Pikkuveli olisi top kympissä, mutta jätin coverin pois. Alkuperäistä ei voita mikään, mutta vuosien kuluessa olen alkanut pitää PMMP:n versiosta paljon.
Kuulkaas enot! -levyltä nostan esiin kappaleen Odotan. Siis sen "voisin potkii vielä kovempaa".
Joutsenet on hyvä kappale, mutta ei top 10 -kamaa mulle.
Rusketusraidat on ihan jees.
Lautturi on kai nykyään PMMP:n soitetuin kappale, mutta ei vaan mahdu minun kärkikymmenikkööni.
