Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen metkuja

Pariisin Kevät on sellainen orkesteri/artisti, jolle on turvallista povata laajaa kannatusta jatkoaika.comin keskusteluketjuissa ”Maailmankaikkeuden huonoin piisi”, ”Kettu mitä sontaa” ja "Mikä siinä on, että tämmöiset eunukit saavat tehdä hilpeää taidettaan, kussa on vanha kunnon rokken roll?”

Pikku Huopalahti –kappale on silti aika kätsy. Onhan se aika hin… öö urbaani. Ja sitten sekin siinä on, että se kuulostaa joltain kappaleelta, en nyt saa päähäni miltä.

Artistista saan mielleyhtymän Karkkiautomaattiin. Mainitaan nyt myös Brightboy.

Hyvä, vahva esitys, kuten Antero Mertaranta sanoisi. (Piti ottaa mukaan lätkäviittaus, niin säilytän epävarman miehisyyteni paremmin.)

Onko tästä pakko pitää?

Tuvalusta tulisi tykätä. Tuottaako Tuvalu tusinarockia? Tuskin. Tuvalun toisenlainen taidokkuus tekee tuumista tavanomaista taiteellisempia. Tuvalu tuottaa tunneprogea tekemättä tasapäistävää, turruttavaa taiderockia. Tiesitte toki tämän.

Vaan ei. Äärimmäisen tavanomaista minun mielestäni. Minulle tulee mieleen Myytin mascararock ja Wiidakon tem-poi-lu ja Kuolleiden Intiaanien taide. Paitsi että Tuvalu vaikuttaa bändiltä, joka on yhdistänyt em. trion ja laimentanut sekoituksen vedellä. Plääh.

Mutta kuunnellaanpa nyt vielä toistekin, kolmannestikin. Kun pitäisi minun tästä kovin tykätä. Ja oikein suositeltiin. On vähän niinkun epäkohteliasta tämä nyt lytätä.