Pariisin Kevät on sellainen orkesteri/artisti, jolle on turvallista povata laajaa kannatusta jatkoaika.comin keskusteluketjuissa ”Maailmankaikkeuden huonoin piisi”, ”Kettu mitä sontaa” ja "Mikä siinä on, että tämmöiset eunukit saavat tehdä hilpeää taidettaan, kussa on vanha kunnon rokken roll?”
Pikku Huopalahti –kappale on silti aika kätsy. Onhan se aika hin… öö urbaani. Ja sitten sekin siinä on, että se kuulostaa joltain kappaleelta, en nyt saa päähäni miltä.
Pikku Huopalahti –kappale on silti aika kätsy. Onhan se aika hin… öö urbaani. Ja sitten sekin siinä on, että se kuulostaa joltain kappaleelta, en nyt saa päähäni miltä.
3 kommenttia:
Ihana nainen videossa. Itse viisu olisi ehkä kaivannut toisenkin idean toimiakseen ensimmäisen minuutin jälkeen. Se tuttuus soinnissa on samansuuntaista kuin vaikkapa The Crashillä - jotain kauhean tuttua monestakin suunnasta, mutta siinä määrin taitavasti sekoitettuna, ettei mistään voi ihan suoraan moittia.
Ollaan kuitenkin samixii, sillä kun kuulin kappaleen ensimmäisen kerran ajattelin "olipa hauska minuutti, vaan kertosäe jäi tekemättä." Sittemmin olen joutunut muuttamaan kantaani, piisi toimii.
Läpi kuunneltu ja pakko se on todeta että perhana, tämä toimii. Ja vielä jännällä tavalla koska ei mikään kappale ei noussut ylivertaiseksi mutta mitään ei tarvitse ylikään hypätä. Hyvän levyn merkkihän tuo on.
Lähetä kommentti