Vilkkuva Tim... äh

On kiusaus kuvata suhdetta Maija Vilkkumaahan Pitkäksi ihanaksi leikiksi, vaan en voi. Ensinnä: koska en ole kuunnellut tuota levyä. Ja toiseksi: koska Maijan tuotannon viime aikoja olen vihannut.

Ihanaa leikissä on toistaiseksi ollut vain Meikit, ketjut ja vyöt, joka on levyistä parhaita. Sen sijaan eit ja illat savoyissa sun muu on ollut niin järkyttävänoloista, että en ole pyrkinyt lähemmin edes tutustumaan.

Eipä uuden Maija-levyn Superpallon ensisingle mitään muuttanut, mutta tämä toinen, tämä toinen.

Luokkakokous on kappale, jonka voi tehdä vain Maija Vilkkumaa, ja persoonallisuus on tässä maailmanajassa jo kova sana. Kappaleessa on kaikki Maija-maneerit. Särkyvä, rääkyvä laulu, lapsellinen tarina, ontuva suomi, ärsyttävän tökeröt riimit, ylituottaminen, kaiken kaikkiaan kompastelu. Mutta kaikki tämä on myös se, mikä tekee Maija Vilkkumaasta Maija Vilkkumaan.

Lisäksi pitää olla joku juttu. Luokkakokous-kappaleessa se juttu on ”yö on kaunis mua ei koske.” En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se on pelottavasti ja huumaavasti sanottu. Viimeistään tuo kohta nostaa kappaleen klassikoiden joukkoon. Jos Superpallo sisältää enemmänkin tällaisia kappaleita, niin levyhän on pakkohankinta.

El classico

Myöhempien aikojen Mamba

Irkki on hieno eläin.

hannes_ko> hei. haluatteko kuulla tosi nolon asian
hannes_ko> tunnustan
hannes_ko> ehkä
<@B> tunnusta!
<@B> halutaan!
hannes_ko> mä tykkään, ihan vähän, H.. Ha... H-h-h-h-h... hhhhhhhh happoradiosta
<@B> ET VOI
<@B> et sä oikeasti voi niistä tykätä :D
D> :D
hannes_ko> aaaarggggggghhhh
<@B> hannes :(
<@B> happoradio ehkä paskinta ikinä
hannes_ko> laulaja ulos siitä bändistä ja uudet lyriikat kehiin, niin sehän on hyvä bändi
<@B> hannes, niin, vain vähän on viilaamista :)
<@B> happoradio on oikeasti ihan helvetin hirveetä musiikkia
<@B> ja ne lyriikat on tosi rasittavia
hannes_ko> lyriikat on kyllä hirveitä
<@B> on
<@B> on kyl hannes ihan oikees, laulaja pois ja uudet lyriikat niin varmasti ois paljo parempi bändi
L> happoradio on helvetin hyvä
L> oletteko kuullut niiden levyjä vai perustuuko mielipide tavikset renkutukeen
L> ?
L> renkutukseen
<@B> olen ikävä kyllä kuullu happoradiota
c> oletko kuullut uuden levyn
<@B> j :(
<@B> on mulla levyhyllyssä niiden levy
c> kunniapaikalla
c> se on kyllä hyvä et Yö fani on täällä huutelemassa
<@B> en oo yöfani
hannes_ko> nyt B joutu vaikeuksiin vaikka minä sen ansaitsisin
<@B> :)
<@B> ja mitä sitte vaikka fanittaisin yötä, kai paskastaki musasta saa digata

Seuraavaksi ehkä Mambaa

There are 60 Funkykarkurit listeners on Last.fm. People who like Funkykarkurit also like Riki Sorsa, Anna Hanski, Oikosulku.

Funkykarkurit ei ole kovin muodikas juttu siis. Ja minkä ihmeen takia kesken lauantai-illan hevisession muistelen Funkykarkureita?

No kun irkissä, tuossa perkeleen keksinnössä, bändi tuli ajankohtaiseksi. Minä muistan Funkykarkurit piisistä Hiekkalinnoja. Minua valistettiin, että bändillä on ollut isompi hitti (Niin minä rakastan sinua), joka on huono, jota en tunnistanut ja euroviisuehdokas Elmän tivoli, joka on aika hauska kappale, jota en tunnistanut.

Funkykarkurit on sata kertaa parempi kuin Suurlähettiläät.

Ja eräälle häiriintyneelle henkilölle tiedoksi, että blogataan sitten, attanas! ja tämä on ommattu sulle.

Naapurisopu koetuksella (meni jo)

Olen totaalisen kyllästynyt LastFM:n naapuriradioon, juuri niihin vapnetteihin ja muihin, joita vielä äsken hehkutin. Mutta tämä menee aalloissa. Oli aika, jolloin kuuntelin vain kirjastoani Media Playerilla, ja LastFM sai vain dokumentoida sen.

Koska naapurit on daijuja, kuuntelen nyt Cranes-radiota.

Cranesia ja My Bloody Valentinea ja Ridea ja The Curea lukuun ottamatta radion tarjonta on ollut tuttua korkeintaan niminä. Kaikenlaista sekavaa sieltä tulee. Shoegazea, elektroonillista goottirockia Hollannista, klassisvaikutteista kirkkolaulua pop-sensibiliteetillä. Loved trackseihin on päässyt toistaiseksi Mors Syphilitica kappaleellaan Remedy, The Chameleons teoksellaan View From a Hill ja Slowdive-orkesteri kappaleellaan Good Day Sunshine. Varsinkin The Chameleons ja Slowdive tuntuvat kokoonpanoilta, joilla on kovasti annettavaa isompinakin annoksina. (Ja siis Cranes ja My Bloody Valentine ovat jo isoja suosikkeja, aiemmin.)

Mutta että kun aiemmin oli kuulia tuo Ruotsi, niin nyt geneerinen hannes-suosikki voisi olla Irlannista tuleva naislaulajavetoinen elektrogoottipostrockproge-bändi, jonka jäsenet on cool, mutta tuijottavat kenkiin.

Jätettä prinsessoille...

..vai mikä on helmiä sioille -sanonnan vastakohta.

Ensimmäiset blogimerkinnät ovat proosaa, mutta sen jälkeen lähinnä ilmoituksia siitä, että kuuntelen, siis olen. Varhaisessa vaiheessa oli selvää, että taajuus uhkaa jäädä harvaksi. Oli kerättävä varastoa kuivan blogikauden varalle. Harvoinpa sitä on tullut purettua, varastoa.

Enää ei välttämättä edes muista, mitä milläkin linkillä tai sanaparilla oli tarkoitus ilmaista. Merkitsijän tuntien tuskin mitään kovin järkevää.

Mutta tyhjennetään nyt hiukan jäteastiaa.

Tää on ommattu Maarialle, vaikka se ei sitä varmaan koskaan saa tietää. Mikä on parasta Amerikassa. Ehkä cheerleaderit. Perinne on pitkä. Tässä Toni Basilin kuuluisa Mickey. Toni oli aika vanha cheerleaderiksi. Taisi olla 40-vee. Kerron siksi, että niinkin amörikkalainen kuin Mickeyn pitäisi olla, niin lädit teki sen ensin. Racey esittää kappaleen Kitty.

Satuin kerran kuuntelemaan progeyötä, ja sieltä tuli Soft Machinen Why are we sleeping, joka teki vaikutuksen. Yritin tubettaa, mutta sitä oikeaa ei löytynyt, sitä joka tekee vaikutuksen. Saa auttaa.

Versio 1: Gorky's Zygotic Mynci - Banana (tai jotain)

Versio 2: Kevin Ayers

Ja nämä ovat olleet niin hyviä, että on pitänyt laittaa muistiin.

Rock Kills Kid: I Don’t Want to Stay Kontemporaarista rockia.

Neko Case: Hold On, Hold On Naiskantria.

Tom McRae: Mermaid Blues Singer-songwriter mies, mutta ei kannata silti tuomita kuulematta.

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Taisin juuri äsken olla vähän vaarallinen kuski. Syytän siitä säätä ja autoilumusiikkia.

Alkaa olla jo aika pimeää. En halua kuvailla äskeistä säätyyppiä vesisateeksi. Vettä lensi poikittain. Oli siis kurja ilma.

Ja ajelin korvesta kohti kaupungin valoja. Vesiliirron uhka oli huomattava, oikeastaan se oli liirtoa koko matka. Ja menin kuitenkin sataa. Vastaantulevien valot häikäisivät. Ja YleX:n Supersetissä soi synkkä ja huumaava triphop. Vaaaaaarallinen tilanne, sanoisi Antero Mertaranta.

Uppouduin jonkin verran siihen, ja lisäksi radio oli kovalla, tavallista kovemmalla. Suunnittelin musiikkivideoita, joissa vastustamaton biitti soi, ja vesi hakkaa tuulilasiin kun sankari ajaa itseään karkuun pimeässä ja häikäisevässä yössä. On monta läheltä piti -tilannetta, ja sitten hän vasta astuu kaasulle.

Tuli Faithlessin Insomnia. Se kohta, kun tulee "I can't get no sleep" ja sitten alkaa se hakkaava juttu, niin just det, niin se on aika hieno. Se kuvaa ylittämättömällä tavalla postmodernin ihmisen elämää ärsyketulvan keskellä kaukana itsestään. Eikös. Ja sen soidessa alkoivat kajastaa suurkaupungin (Nurmo) valot. Ja sen jälkeen soi U2:n Pop-levyltä joku elektroninen piisi, tuntematon minulle, mutta oikein jännä, ja oikein kaupunkilainen kappale, joka sopi niinhin lukemattomiin mainosvaloihin, jotka kohtasin juuri silloin.

Mutta kun alkoi näkyä Seinäjoki, niin alkoi soida Björk, ja se taas olisi kuulunut enemmän alkumatkan menninkäismaailmaan. Ja sit mä heräsin, niin sanoakseni.