Pariisin Keväällä oli kova paikka. Ensimmäinen levy oli käsittääkseni lievä vahinko, hiukan kieli poskessa värkätty outo täysosuma. Voi vain kuvitella, mitä Arto Tuunelan päässä liikkui, kun hän tajusi joutuvansa tekemään Meteoriitti-levylle seuraajan, mielellään kunniallisen sellaisen.
Astronautti on saanut kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton, mutta minulla on toinen referenssiryhmä, jonka palaute oli pelkästään positiivista. Näillä keinoin rohkaistuin tutustumaan levyyn. Siinä vaikuttaa olevan hienoja kappaleita.
Levyn toinen piisi Tämänkylän poikii sisältää kevään haikeankauniin hokeman: "heihei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä." Sydäntä viiltää, vaikka ei ihan tiedä, mikä on tarinan sankarin ongelma. Kun lopussa ääni anelee äitiä hakemaan pois täältä, niin siinäpä riittää ajateltavaa pitkäksi aikaa.
Miten ihmeessä joku kriitikko saattoi nurista siitä, ettei Tuunelalla ole toisella levyllä teksteissä oivalluksia?
Astronautti ei ole irtiotto, vaikka levyn mittaan painovoimakin kumotaan. Levy on hyvä seuraaja Meteoriitille. Kyllä tämä tänä kesänä pyörii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti