Provinssin kolmas päivä jäi musiikillisesti vaisuksi. Yksi suuren ilon aihe mahtui mukaan, ja se oli syksyllä vahvan levyn tehnyt Manna, joka osoittautui varsin sympaattiseksi esiintyjäksi. Yleisöä oli Rumba-lavalla järkyttävän vähän, mutta niin se menee.
Jos oli Manna symppis, niin Jenni Vartiainen oli kalsean oloinen täyteen ammutussa YleX-teltassa. Keikan alkupuolen rauhalliset vedot nukuttivat. Vasta kolmikko Nettiin, Ihmisten edessä ja Mä en haluu kuolla tänä yönä nostattivat tunnelmaa. Se johtui siitä, että yleisö lauloi ne kuorossa, ja Jenni sai ihmetellä. Tuo piisikolmikko on kyllä yhteislaulukamaa, mutta Jenni on vähän vaisu laulattaja.
Rammsteininkin näin. Se oli semmoista se. Jänniä tehosteita, tylsähköä musiikkia.
Provinssi oli tällä kertaa hyvin metallinen. Bullet For My Valentinen, Oranssin Pazuzun ja Between Buried and Men soitettua peräkkäin eri lavoilla, tuli mieleen, että tätä on jo liikaa.
Ai niin, eka veto jota katsoin oli Kari Tapio. Kun Juna kulkee soi, festariyleisö tempaisi junan pystyyn. Siellä se kiersi Ylen telttaa. Se oli hauska juttu se. Veteraani Ismo Alanko soitti myös minulle yllättäen vanhoja piisejään. Pornografiaa toimi varsinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti