Welcome to the prog club. Niccccce.

Töllöstä tuli tuossa taannoin ensimmäinen osa saksalaisesta dokumenttisarjasta, joka käsittelee 80-luvun musiikkia. Punkista aloitettiin, ja jälleen kerran muistettiin kertoa, kuinka punk tuli kaatamaan progen dinosaurukset. Ja onhan se niin. Mutta kuka koskaan puolustaa progea lukemattomissa samankaltaisissa dokumenteissa?

Ehkä proge sortui nihkeilyyn, mutta kertokaatten nuorisolle myös sen ilosanomasta. Silloin tehtiin paljon hienoa musiikkia. Dokumentti sai minutkin progenuoruuttani muistelemaan ja itse asiassa myös kaivamaan esiin artisteja kuuntelujonosta. Niinpä nyt parin päivän aikana on soinut Yes, Van Der Graaf Generator, Curved Air, Renaissance, Gentle Giant ja Emerson, Lake & Palmer.

Mutta erityisesti on soinut Keith Emersonin ja kumppaneiden esiproge, The Nice. Yhtyeen The Thoughts of Emerlist Davjack on yksi hienoimmista The Beatlesia, The Beach Boysia ja tulevaa progea yhdistävä kappale.

Minuun iskee erityisesti oheisen linkin kohta 0.46-0.48. Liikuttavaa.

Kanyen puoti

Vihdoin olen saanut aikaiseksi tutustua Kanye Westin viime vuonna ilmestyneeseen My Beautiful Dark Twisted Fantasy -albumiin. Hipitihoppia ei tässä blogissa tietenkään ole sumaksi asti ollut. Kanye West on alalta niitä harvoja, jotka ovat saaneet positiivisia reaktioita aikaan. Jesus Walks on yksi komeimmista, nimenomaan komeimmista, kappaleista viime vuosilta.

Kanye West on julistautunut itse neroksi, eikä lahjakkuuta todellakaan voi kiistää. Twisted Fantasy on hengästyttävä paketti koukkuja, melodioita, sampleja, vierailijoita, melodioita, riffejä, f- ja n-pommeja, soundeja, biittejä... kaikkea mahdollista. Se on tavaratalo, karkkikauppa, pilailupuoti ja Linnanmäen kummitusjuna. Kanye West on kaupallinen, liikemies ja tietää mitä tekee.

Moni asia, jotka genressä yleensä tökkivät, toimivat tällä levyllä. Esimerkiksi fiittaajen määrä. Lukemattomista vieraista tulee ikään kuin Kersantti Pippurin kansi mieleen. Tämä on ajankuvaa.

Tällä hetkellä parhaiten koukuttaa melko perinteinen All of the Lights -renkutus, jossa on geneerinen naislaulaja. Periaatteessa tällaista kuulee nykyään jatkuvasti, mieleen tulee esimerkiksi Hayley Williamsin fiittaamassa B.o.B:n Aeroplanes-kappaleessa, mutta joku tämänkin nostaa toisiin korkeuksiin.

(Nopeammin), korkeammalle, voimakkaammin

Bloginpitäjä on tullut vanhaksi ja muistelee siksi, miten ennen tehtiin paremmin. Eikä edes muistele, horisee vaan muuten, kun ei näistä seuraavista muista mitään muuta kuin jälkikäteen.

Näitä youtube-retkiä ja spotify-similarseja tehdessä tuli kuljettua oheinen polku:

Heart on hieno hard rock -bändi. Kaikki tietävät sen mahtiballadin, mutta tässä on ihan toisenlaista voimaa. Crazy On You.



Heart johti Meat Loafiin, jonka minioopperat kyllä tekivät paluun herkällä 90-luvulla ja muistan niitä poikasena ihmetelleeni. Mutta tämä helvetin lepakko tuli jo ennemmin. Hieno kama, hieno kama. Meat Loaf: Bat Out of Hell .

Aikakausi eri, kunianhimoo sana. Asia on virtuositeettia, mutta myös tunnelmaa.

In the Heat of the Moment on kuin tehty elokuviin ja montaaseihin.



Mutta minua tykästytti heti myös tämä Asian piisi, vähän erikoislaatuisempi. Asia: Who Will Stop The Rain


Asiassa on kai jotain uskottavuutta, mutta Air Supply taitaa olla sukupolvelleni tuttu lähinnä Conanin vitseistä. Onhan tämä aika paisuttelua, mutta mikä ironinen bändi uskaltaa paisutella näin? Air Supply: All Out Of Love

Tunteen palo on nyt suurta. Otetaan vielä yksi samaa sarjaa. Kyllä tällä irtoaa. Bread: Everything I Own