Tässäpä taas: mitä kuuntelin tänä vuonna LastFM:n mukaan eniten ja kootut selitykset sille. Ainakin on selvää, että Suomi ja uudet suomalaiset artistit dominoivat vuotta 2013.
Artistit:
1. Maija Vilkkumaa. Helpoiten tällaisen listan kärkeen pääsee artisti, jolla on laaja tuotanto. Vilkkumaan Meikit, ketjut ja vyöt on kuulunut pitkään suosikkilevyihini, mutta tänä vuonna ne muutkin avautuivat aivan uudella tavalla. Aivan upea artisti.
2. Mew. Mewiä nyt vaan pitää kuunnella. Soi kesällä myös autossa paljon.
3. Marit Bergman. Ruotsin Vilkkumaa. Hankin tuotannon ja kuuntelin muutaman kerran läpi. Ihana.
4. Pet Shop Boys. PSB teki tänä vuonna kappaleen, joka soi S-Marketissa. PSB on klassikko, joka soi tasaisesti vuosi vuoden perään.
5. John Grant. Laulaja-lauluntekijöiden uusi kuningas. Upea ääni, ilmiömäinen tunnelman luoja.
6. Pimeys. Alkuvuoden löytö, vuoden paras levy -ehdokas ja vahva ehdokas myös vuoden piisi sarjassa. Suomirokkia, mutta jotenkin vinolla asenteella silti.
7. Samae Koskinen. Sympaattinen Samae teki upean hauskantuulisen levyn. Spoon River -kappale oli lievästi ylivoimainen kappale levyllä.
14. Minä ja Ville Ahonen, Streak and the Raven. Alkuvuoden tehokaksikko jakoi sijoituksen. Upeita levyjä, mutta jäivät kuitenkin loppuvuoden aikana aika vähälle kuuntelulle.
25. Blind Architect. Täysin puskista tullut kokkolalainen bändi, jonka debyyttilevy on vahva ehdokas vuoden parhaaksi albumiksi.
57. Black Twig, Sans Parade. Suomalaista rokkia ja suomalaista jotain. Black Twig soi läpi vuoden, mutta Sansa Parade teki huiman loppukirin. Jälkimmäisessä on ainesta yhdeksi uusista suosikkibändeistä.
60. Lara, Laivue. Rubikin Artturi Tairan käsissä Lara teki hienon pop-levyn. Laivue taas on jo parin vuoden ajan tehnyt tunnelmallista, progeen kallistuvaa musiikkia. Sen löysin nyt.
94. The Hearing. Pintandwefallista karanneen artistin upea levy tuo mieleen Vukin muutaman vuoden takaa.
101. Neøv. Suomen Mew. Ihan kiva.
Piisit:
1. Samae Koskinen – Spoon River. Vastustamaton hyvän mielen kappale. Ehti soida koko vuoden.
2. Loreen – Euphoria. Moderni klassikko. (No joo, vähän noloa, kun valitsin jo viime vuoden piisiksi. Mutta kun en päässyt eroon.)
3. PMMP – Koko show ja Minä ja Ville Ahonen – Ennen kuin kuolen. Moderni klassikko ja Ahosen Villen tanssipiisi.
5. Interpol – Success 6. Shearwater – Animal Life 7. The Records – Starry Eyes. Spotifyn tehosoittolistalta suosikkeja.
10. Blind Architect – Cure Me Dementia. Kappale, jonka avulla löysin Blind Architectin.
26. Grouplove – Ways To Go. Vuoden hauskin piisi.
29. Pimeys – Kunnia. Putroksi Putron paikalle.
39. Blind Architect – Sixth. Blind Architectin paras piisi.
53. Janna – Sä et ole hullu. Joulukuussa päähän jämähtänyt aivan upea kappale. Jannan kielenvaihto pelotti, mutta kai siitä hyvä tulee.
Ja sitten soittolista:
Vuosi 2013
lauantai 28. joulukuuta 2013
lauantai 14. joulukuuta 2013
Musta messu
Kirjataanpa tämä soma tappaus muistiin. Oranssi Pazuzu esiintyi marraskuussa Rytmikorjaamolla. Olin paikalla, mikä oli hyvä juttu. Aikoinaan OP oli Provinssirockissa, mutta silloin jaksoin kuunnella vain yhden kappaleen verran bändiä, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin Kuolleet intiaanit -yhteydet.
Provinssionnettomuuden jälkeen olen kuunnellut ja havainnut bändin eturivin yhtyeeksi. Minähän en ole mitenkään raskaan metallin kohderyhmää, mutta hyvä räime toki kiinnostaa. Ja OP on sitä. Totta kai läpi tulee myös se taiteellisempi ote, joka tässä sitten viehättää vielä erityisesti.
Havaitsin uuden Rytmikorjaamon ensiluokkaiseksi keikkapaikaksi. Jos lämpöjä antaneen Domovoydin aikana saundit paljastuivat kirkkaiksi. Domovoyd oli ihan kiva.
Oranssi Pazuzu oli huippu. Oli todella hienoa olla keikalla, jossa ei tarvinnut odotella mitään pakollista kappaletta. Ja varmaan ensimmäistä kertaa koskaan olin oikeasti sitä mieltä, että keikka olisi saanut jatkua pitempään.
Kaiken muun kivan ohella on mainittava, että olipa piristävää, kun metallikitara vaihtui yhden piisin aikana rokkikitaraan. Kyllä oli hienoa!
Äänet erottuivat niin hyvin, että jäin esimerkiksi tuijottelemaan rumpalin työskentelyä ja iskuja. En osaa sanoa niistä kyllä muuta kuin muustakaan, että hyvältä kuulosti.
Ihan parasta.
Provinssionnettomuuden jälkeen olen kuunnellut ja havainnut bändin eturivin yhtyeeksi. Minähän en ole mitenkään raskaan metallin kohderyhmää, mutta hyvä räime toki kiinnostaa. Ja OP on sitä. Totta kai läpi tulee myös se taiteellisempi ote, joka tässä sitten viehättää vielä erityisesti.
Havaitsin uuden Rytmikorjaamon ensiluokkaiseksi keikkapaikaksi. Jos lämpöjä antaneen Domovoydin aikana saundit paljastuivat kirkkaiksi. Domovoyd oli ihan kiva.
Oranssi Pazuzu oli huippu. Oli todella hienoa olla keikalla, jossa ei tarvinnut odotella mitään pakollista kappaletta. Ja varmaan ensimmäistä kertaa koskaan olin oikeasti sitä mieltä, että keikka olisi saanut jatkua pitempään.
Kaiken muun kivan ohella on mainittava, että olipa piristävää, kun metallikitara vaihtui yhden piisin aikana rokkikitaraan. Kyllä oli hienoa!
Äänet erottuivat niin hyvin, että jäin esimerkiksi tuijottelemaan rumpalin työskentelyä ja iskuja. En osaa sanoa niistä kyllä muuta kuin muustakaan, että hyvältä kuulosti.
Ihan parasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)