Kirjataanpa tämä soma tappaus muistiin. Oranssi Pazuzu esiintyi marraskuussa Rytmikorjaamolla. Olin paikalla, mikä oli hyvä juttu. Aikoinaan OP oli Provinssirockissa, mutta silloin jaksoin kuunnella vain yhden kappaleen verran bändiä, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin Kuolleet intiaanit -yhteydet.
Provinssionnettomuuden jälkeen olen kuunnellut ja havainnut bändin eturivin yhtyeeksi. Minähän en ole mitenkään raskaan metallin kohderyhmää, mutta hyvä räime toki kiinnostaa. Ja OP on sitä. Totta kai läpi tulee myös se taiteellisempi ote, joka tässä sitten viehättää vielä erityisesti.
Havaitsin uuden Rytmikorjaamon ensiluokkaiseksi keikkapaikaksi. Jos lämpöjä antaneen Domovoydin aikana saundit paljastuivat kirkkaiksi. Domovoyd oli ihan kiva.
Oranssi Pazuzu oli huippu. Oli todella hienoa olla keikalla, jossa ei tarvinnut odotella mitään pakollista kappaletta. Ja varmaan ensimmäistä kertaa koskaan olin oikeasti sitä mieltä, että keikka olisi saanut jatkua pitempään.
Kaiken muun kivan ohella on mainittava, että olipa piristävää, kun metallikitara vaihtui yhden piisin aikana rokkikitaraan. Kyllä oli hienoa!
Äänet erottuivat niin hyvin, että jäin esimerkiksi tuijottelemaan rumpalin työskentelyä ja iskuja. En osaa sanoa niistä kyllä muuta kuin muustakaan, että hyvältä kuulosti.
Ihan parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti