Oho, olen kuunnellut kahta tuoretta levyä. Tänä vuonna siis jo kai kolmea!
Ensin on suomalainen Neøv, joka tekee maalailevaa, kaunista popmusiikkia. Bändillä olisi nyt tsäänssi toteuttaa kaikkien bändien unelma, eli ottaa paikka soittolistoillani, sillä Mew on menettänyt parhaan vireensä ja Magenta Skycode ja Rubik ovat lopettaneet. Kaunista pehmoilua minä kaipaan.
Ja onhan bändi myös soinut, mutta aiempi Orange Morning ei ehkä enempää kuin kerran kokonaisuutena. Uuden albumin nimi on Dominique, eikä siinä ensikuulemalta ollut mitään vikaa. Toisaalta välillä unohduin ajattelemaan muita asioita. Paha nyt sanoa muuta.
Monia bändejä kuunnellessa voi vain miettiä, että onpa hyvää, mutta aina tarvitaan joku henkilökohtainen yhteys. Vielä sitä ei ole syntynyt.
Ja sitten Viro. Hiukan sama tarina, eli Ewert and the Two Dragons on soinut aika paljon, mutta ei levykokonaisuuksina. Ja liikaa olen luukuttanut Jolene-piisiä, vaikka reipas ralli se on.
Nyt Ewert ynnä muut ovat kovasti hypetettyjä ja viiden tähden levyarvioita putoilee. Kuuntelin Circlesin ja se oli hyvin tehty levy, mutta vielä mikään ei jäänyt mieleen. Kuuntelin myös edellisen Good Man Downin, joka on hauskempi ja vaivattomampi. Vähän ehkä myös hölmömpi, mutta hölmö voi olla hyvä.
Tämä uusi ley oli jotenkin kuin osoitus ammattitaidosta, mutta samalla oma ilmaisu oli jotenkin hukkunut. Ei niin saa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti