Liian hyviä ollakseen totta

Siihen nähden miten hyviä bändejä NEØV ja Sans Parade ovat, ne ovat saaneet esimerkiksi tässä blogissa hämmentävän vähän huomiota. Olisi nimittäin mistä pitää, ja pidänkin: suomalaisia bändejä, jotka seikkaileva siellä Sigur Rósin ja Magenta Skycoden kunnailla, eivätkä ollenkaan huonosti. Ehkä ongelma onkin, että bändit ovat liian hyviä, eivätkä siksi erotu. Ne myös kuulostavat aika paljon toisiltaan, laulajia myöten.

Sans Parade on turkulainen, NEØV kuopiolainen. Mutta tästä ei voi rakentaa muistisääntöä. NEØV kuulostaa enemmän turkulaiselta Magenta Skycodelta (palkkialbumin aikaan) kuin Sigur Rósilta ja Sans Parade sitten toisin päin. Kun bändeistä kirjoitetaan, juuri tällaiset vertailut tulevat esiin ja se varmasti lahjakkaita soittajia harmittaa. Toisaalta vertailuperusteet ovat niin ilmeisiä, että kyllä poikain on moinen vain kestettävä.

Mutta se, että vertailukohteita on, ei mitenkään häivytä ansioita. Nyt kun sain vihdoin hankittua bändeiltä levyt, enkä ole vain Spotifyn varassa, niin suhde syvenee. Syveni jo. Molemmilta kuuntelussa ovat nyt debyytit. Kappaleet huomaa eri lailla. Sans Paradelta The End of The World 1964 kuulosti jo paremmalta kuin ennen. NEØVin Daydream Citylle kävi samoin. Nämä levyt ne raikaavat lähiajat!

The Holy, Siinai, Seinäjoki 16.1.2016

The Holy

Joskus loppusyksystä kuulin ensimmäisen kerran The Holy -yhtyeen kappaleen Ähtäri. Videolta eteeni vyöryi päällekäyvää energiaa ja jumalainen kitarakuvio. Olin totaalisesti yllätetty ja syvästi vaikuttunut. Ryhdyin vainoamaan työtovereita pakkokuunteluttamalla heillä ko. kappaletta. En veikannut, että tämä meteli uppoaa kanssatyöskentelijöihin sen kummemmin kuin hämärät linkkini yleensä. Vaan yllätys taas: vastaanotto oli yleensä kannustava.

Sitten tapahtui kaikenlaista, jonka takia bändistä kasvoi tavallista uutta löytöä läheisempi tapaus. Siksi menin äsken tavallaan peloissani katsomaan yhtyeen keikkaa. Jos bändi olisi pettymys, se vaivaisi normaalia enemmän.

Keikkapaikalla entinen työkaverini osoittautui liittyneen herätyksen saaneiden joukkoon. Hän ylisti The Holya ennen keikkaa, mutta keikan jälkeen sanat alkoivat loppua. Kyllä tässä bändissä on oltava jotain, mitä tavallisesti näissä nousevissa kyvyissä ei ole.

Ja on! The Holy on vielä siinä vaiheessa uraa, että se kehittyy nopeasti. Siksi Seinäjoella soitti erilainen bändi kuin Ähtäri tai Soundcloudista löytyvät kappaleet kertovat. Tämä on bändin kehityskaaressa mielenkiintoista aikaa, mutta ei The Holy ole mikään Bambi liukkaalla jäällä nytkään. Vaikka energialla, jopa metelillä on sijansa The Holyn musiikissa, yhtyeessä on myös jäntevyyttä ja kirkkautta, jota harvoin olen kohdannut tässä genressä. No missä genressä sitten? Jaa-a, ei pidä lokeroida. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että tällaista jälkeä syntyisi, jos David Byrne luotsaisi metelibändiä.

Emmätiiä, menkää itse kuuntelemaan.

Ilta ei kuitenkaan ollut vielä ohi, sillä lavalle astui Siinai. Levyltä on välittynyt majesteettinen, joskin hieman särmätön ja tylsä Siinai-soundi. Bändi on kuitenkin tehnyt vaikutuksen maailmalla ja hankkiutunut yhteistyöhön maailmanluokan artistien kanssa. Syy paljastui kirkkaalla tavalla Seinäjoella keskiyön aikaan 16.-17.1.2016: Siinai on maailmanluokan bändi.

Siinai oli paljon, paljon siinaimpi kuin levyillä. Tällaista eroa live-esityksen ja levytuotannon välillä en ole kohdannut. Tällä tavalla hypnoottiseen suoritukseen kykenee vain hyvällä tavalla äärimmäisen ammattimainen joukko muusikoita.

Luulenpa, että vielä vuosia myöhemmin tätä iltaa muistellaan: missä olit, kun Siinai veti huippuvedon Seinäjoella? Tai olitko yksi niistä kymmenistä tuhansista, jotka tarkastivat maailmanmaineeseen sittemmin nousseen The Holyn Warttibaarissa tammikuussa 2016 jo ennen suuria levytyksiä.

Siinai