Siihen nähden miten hyviä bändejä NEØV ja Sans Parade ovat, ne ovat saaneet esimerkiksi tässä blogissa hämmentävän vähän huomiota. Olisi nimittäin mistä pitää, ja pidänkin: suomalaisia bändejä, jotka seikkaileva siellä Sigur Rósin ja Magenta Skycoden kunnailla, eivätkä ollenkaan huonosti. Ehkä ongelma onkin, että bändit ovat liian hyviä, eivätkä siksi erotu. Ne myös kuulostavat aika paljon toisiltaan, laulajia myöten.
Sans Parade on turkulainen, NEØV kuopiolainen. Mutta tästä ei voi rakentaa muistisääntöä. NEØV kuulostaa enemmän turkulaiselta Magenta Skycodelta (palkkialbumin aikaan) kuin Sigur Rósilta ja Sans Parade sitten toisin päin. Kun bändeistä kirjoitetaan, juuri tällaiset vertailut tulevat esiin ja se varmasti lahjakkaita soittajia harmittaa. Toisaalta vertailuperusteet ovat niin ilmeisiä, että kyllä poikain on moinen vain kestettävä.
Mutta se, että vertailukohteita on, ei mitenkään häivytä ansioita. Nyt kun sain vihdoin hankittua bändeiltä levyt, enkä ole vain Spotifyn varassa, niin suhde syvenee. Syveni jo. Molemmilta kuuntelussa ovat nyt debyytit. Kappaleet huomaa eri lailla. Sans Paradelta The End of The World 1964 kuulosti jo paremmalta kuin ennen. NEØVin Daydream Citylle kävi samoin. Nämä levyt ne raikaavat lähiajat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti