Iisa voitti Provinssin

Iisa FTW.

Kesä on ollut mitä on ja Provinssin avaava torstai ei pitkälle iltapäivään asti tuntunut Provinssin avaavalta päivältä. Heti porttien sisällä kaikki oli kuitenkin enemmän kuin ok. Aurinko porotti jopa kuumana ja väkeä oli.  Ilmeisesti oli siis kesäkuun loppu vuonna 2017.

Hypätään heti Iisaan. Kesällä 2016 Iisa soitti parhaan kokemani keikan. Odotukseni uusinnasta olivat samaan aikaan korkeat ja matalat. Varauduin pettymykseen.

Jos ei ota lukuun yhtä tai kahta ääniongelmaa, niin keikan alku sujui hyvin. Jo neljäntenä piisinä tuli Puutarhajuhla, joka vuosi sitten kruunasi illan. Pelkäsin vähän, että huippu oli taas siinä, mutta mitä vielä. Iisa vain paransi.

Yhtäkkiä taas huomasin, että nyt on kova meno ja se vaan jatkui ja jatkui. Upouusi piisi toimi loistavasti. Perjantai-hitti hyppyytti yleisöä. Sitä oli mukavasti ja se oli hyvin mukana.

Sähköä johtavana analyytikkona yritin ymmärtää, mikä Iisasta tekee niin vetoavan livenä. Itse Iisan karisma on yksi syy. Bändi on hyvä. Sovitukset ovat hienoja: niissä on bändisvengiä ja Iisa käyttää taustalauluja hienosti hyväkseen. Meininki on sympaattinen. Hurmaaminen tapahtuu kuin vahingossa. Olen myyty.

Kello oli 20.30 torstai-iltana, ja Iisa oli voittanut Provinssin.

Iisan jälkeen ihmettelin jonkin verran Die Antwoordia, joka järjesti odotetusti melkoiset pompittajaiset. Aioin piruuttani käydä eturivissäkin, mutta ruuhka oli sellainen, että luovuin. Hauska bändi. Välillä haahuilin uuteen Amphitheatreen, koska Ismo Alangon oli määrä esiintyä. Paikka oli aivan täyteen ammuttu, joten häivyin.

Ismo Alanko vetää väkeä.

Ihmettelin puolen piisin ajan The Viewiä ja päätin, että katson The Killersin. Samaan aikaan pikkulavalla oli musiikillisesti kiinnostavampi Oranssi Pazuzu, mutta Pazuzun olen nähnyt monta kertaa.

The Killers aloitti hapuillen, joskin Brandon Flowersin showmiesmäisyys tuli alusta lähtien esiin. Yleisökin oli hyvin mukana, joten odotin aluksi, että tästähän seuraa hyvä päälavan keikka. Mutta meno hyytyi. Bändi oli jotenkin löysä ja loppujen lopuksi The Killersin hitit eivät riittäneet. Esimerkiksi alkuillasta samalla lavalla operoinut Haloo Helsinki! takoi superhittiä toisensa perään.

The Killers

Illan lopuksi menin Pariisin Kevättä kuulemaan. Teltta oli täynnä ja melkoinen yhteyslauluiltahan siitä tuli. Omaa keskittymistäni häiritsi viereeni tunkenut Iisa. Päätin kiittää artistia, mutten halunnut häiritä. Keikan jälkeen onnistuu, tai siinä vaiheessa, kun Iisa karkaa bäkkärille. Tarkkaavaisuuteni pysyi 45 mminuuttia, mutta ei niitä 2 sekuntia, kun Iisa juoksi pois. En kampittanut. Menköön. Kyllä häntä muut kiittelivät.