Absoluuttinen Nollapiste äsken Seinäjoella semmosessa kellarissa. Kauhulla odotin, kun ei tuollaiset paikat todellakaan ole meikäläistä varten. Täytyy nyt kuitenkin kiittää seinäjokelaisyleisöä siitä, että orastava paniikkihäiriö vältettiin, sillä yleisö oli 50 % vähemmän kännissä kuin odotin ja 100 % vähemmän urpompaa. No, mulla on ennakkoluuloja.
Ja keikka. Nyt jäi ehdottomasti parempi fiilis kuin
syksyn Rytmikorjaamon vedosta, mutta osa selittynee sillä, että Iiriksen piisit olivat nyt tuttuja ja niitä odotti. Keikan toimivista osista pääosa olikin juuri Iiristä.
Settilista miksauspöydän nimillä: 1. Jos sanoo 2. Minä en 3. Varieteen 4. Uin ja näin 5. Ei puhettakaan 6. Kotiinpaluu 7. Tungos 8. Portaat 9. Mustaa ei ole 10. Puhelin 11. Palle 12. Erotica 13. Öljy. Encoret oli listan mukaan Lumous, Sivulla jatkuu ja Piste, mutta oli kai siinä muutakin.
Tuo alun kaksikko on kyllä sellainen, että siinä on aika täystyrmäys. Tosin Minä en alkoi tällä kertaa jotenkin horjuvasti. Loistava se oli nytkin, mutta ei keikan ehdoton kohokohta kuten Rytmikorjaamolla.
Uin ja näin alkoi valjusti, mutta bändi jamitteli lopussa oikein komeasti. (Sanat taitavat nykyisin erota levyversioista?) Tässä vaiheessa on todettava, että yleisö toivoi lopussa Eräät tulevat juosten piisiä. Itse en kaipaa Nimi muutetulta yhtään mitään. Hassua, kun se on sinänsä täydellinen levy, mutta nykyisin ei tule vaan kuunneltua.
”Voi luoja miltä sä näytät…” No voi luoja teille vaan, tämä piisi ULOS! ULOS! ULOS!
Tungos on lavasteen alku jyräsi, Tommi lypsi sitten yleisöä, Krutsin riisui ja minä aloin katsoa kelloa. Tämänhän minä olen nähnytkin. Mikään ei ärsytä enempää, kuin ennakkoon sovittu ”spontaani" pelleily. ”Milloin näiden vaikutus lakkaa,” niinpä. Aaken laulama Portaat ei tilannetta pelastanut, mutta minun pitää tähdentää, että Portaat on yksi Nollapisteen parhaista piiseistä.
Kelloon katselu alkoi jäädä oikeastaan yllättävän piisin takia. Puhelin mutta ei luontoa on aika kamala kappale noin sanoiltaan, mutta livenä toimi vallan mainiosti. Ei jaksanut välittää hölmöydestä. Se möyryävä kitaraosuus on oikeastaan kovinta. Ikinä. Missään. Kunnon 80-lukulaista kitarasankaruutta.
Ennestään tuntematon Palle oli mainion raskas, tosin missään piisissä ei vaan saa käyttää sanaa ”jumalaare.”
Kaikkihan sen jo tietävät, että Lumous, menit sitten haihtumaan on kova piisi, ja sopii encoreen. Muutenkin encoressa oli hyvää meininkiä, oikeastaan keikan yksi kohokohdista oli seurata Hastin ilmeitä Tommin säähavaintomonologin aikana. Tämä tosin ei kuulemma ole mitään uutta.
Niin. Enhän minä mitään keikoista tai livemeiningeistä tiedä, mutta eiköhän tuo nyt ole vallan kelpoisa. Mahlanjuoksuttajalta ehkä voisi toivoa enemmän, mutta kyllä sitä nyt ymmärtää miksi soitetaan uutta eikä vanhaa.
Eli onneksi ei laulettu pihalla liekehtivistä oravista. Onhan sentään vuosi 2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti