Kummallekin blogia joskus lukeneelle voisin ilmoittaa, että olen varsin hyvin tietoinen blogaamisen perussäännöstä: älä anna ihmisten unohtaa blogia, eli kirjoita taajaan. Mutta hei, mä oon kapinallinen, beibi!
On muut projektit, ei pitäisi edes kuunnella musiikkia. Mutta tuleehan sitä, kuunneltua. Kuolleita Intiaaneja. Kukkaa. Tiesitte jo, jos teitä sattuisi kiinnostamaan. Sitten Underwater Sleeping Societya ja juuri tänään tarttui Kastorin levy kirjastosta mukaan. Varsinkin kolmen jälkimmäisen takia on tehtävä yhteenveto ja päätelmä, että mukatärkeä, mukataiteellinen ja mukaindie, itseen ja pieneen ryhmään käpertyvä suomalainen marginaalipop vetoaa tähän jamppaan.
Ja jos joku on sattunut vilkaisemaan LastFM-profiilia, niin voi ihmetellä Happoradiota ja 51koodia. Selitys löytyy Melkein vieraissa -levystä, jota "Pariisin kevät" -radio tarjoaa. Ja hyvä että tarjoaa, koska nuo leevit on hauska kuulla tuoreina. Ja paras on ehdottomasti Brightboyn Kyllikki. Lisäksi tuo kanava tarjoaa Damea ja Samae Koskista. Samae Koskinen voi olla seuraava, josta tulen vaahtoamaan.
no. Wiidakko - Thalarctos Maritimus. 'vä on tääkin.
2 kommenttia:
Jo vain, Samaesta kannattaa mouhota vaikka vähän kovempaankin ääneen, vaikka mies itse hissutteleekin. Varsin kelvollisen kotimaan murteella vedetyn soololevyn lisäksi on ehdottomasti syytä katsastaa miehen vokalisoiman Sister Flo'n tuotanto. Etenkin Tragician's Hat on tämän vuosituhannen aatelia kotimaisessa popissa. Siinä indie-tyyppisessä, sisäänpäinkääntyneessä.
Sister Flo on toki tuttu, tasaisen varmassa soitossa viihtyy se. White Noise -piisi on poikkeus sikäli, että hurahdin siihen jossain vaiheessa, ja nyt en siedä oikein kuulla. Meni hyvä piisi pilalle. Niinpä olen ollut varovaisempi muiden teosten kanssa.
Lähetä kommentti