Merkittävimmät apassikansat ovat arivaipat, chiricahuat, coyoterot, jicarillat, mescalerot, mimbrenot, mogollonit, naishat, tchikunit ja lipanit

Kuolleet Intiaanit.

Musiikista kirjoittaminen on kuin arkkitehtuurista tanssiminen. (Tämä viisaus ei ole omaa tuotantoani.) Siksipä käsken: kuunnelkaa. Kun 20 vuoden kuluttua teemme tiliä tästä ajasta, on Kuolleiden Intiaanien asema hieman eri luokkaa kuin nyt.

On oikeastaan syytä toivoa, että yhtyeen ura jäi kahteen kokopitkään ja muutamaan ep-levyyn, koska mysteeriä on hankala jatkaa. Bändin äärilahjakkaat jäsenet voivat perustaa uuden bändin tai uusia bändejä ja sitä kautta hankkia rahansa musiikkibisneksestä. Sen he ovat ansainneet.

(Kauko Röyhkän Get On -kirjassa sanotaan, että Noitalinna Huraa!:n kotipaikka kuulostaa vitsiltä. Hassua, että parin vuosikymmenen välein daideellised huippubändit tulevat ahdasmieliseltä(?) Pohjanmaalta.)

Hankala tässä on väittää olevansa aikaansa edellä, kun yhtye on jäähylläkin, mutta hypätkää nyt kyytiin kun se vielä on jossain määrin cool. Tylsää on tajuta sitten 20 vuoden päästä, että yksi aikansa kovimmista meni ohi.

Silinteritie-levyn parhaat piisit ovat Kuka puhuu suullani? ja Kaikkein edistyksellisimmätkään meistä eivät voi pysäyttää historian kulkua. Entä Puuluurangolta? Voi, niitä on monta, sanoisi Tenho Tuisku, ja sanon minäkin.