Kuten muutkin kunnon ihmiset, olen viime aikoina kuunnellut Kentin uutta levyä Röd. Se on järjestyksessään toinen levy sen jälkeen, kun Harri Mänty lähti bändistä ja, kuten Ville asian esitti, kitarat jäivät Harrin haltuun.
Kent goes Depeche Mode osa kaksi ei ole siis enää yllätys. Edellinen teos Tillbaka till samtiden sitä oli, mutta lopulta se oli uudenlainen tapa esittää Kent-piisejä. Nyt piisit ovat jääneet entistä enemmän taka-alalle, ja tunnelmien rakentaminen on pääosassa.
Vaikka Tillbaka oli hyvä levy, sen kuunteleminen on jäänyt vähälle. Jos Röd ei tätä enemmän aukea, uhkaa sitä sama kohtalo. Ihan kiva -sarjan levyt eivät paina paljon, kun kyseessä on Tärkeä yhtye.
Kent on Tärkeä yhtye, mutta Tärkeät levyt se on julkaissut vuosia sitten. Kuten jossain jo sanottiin, näillä levyillä Kentistä ei olisi koskaan tullut niin suurta, kuin mitä se nyt on.
En kaipaa kitaroita sinänsä takaisin. Minulle Kent ei koskaa ole ollut kitarabändi, ihmettelen jopa kovasti, että joillekin se sitä on.
Kaipaan takaisin piisejä, joita Kent ei enää osaa/halua tehdä. En vaadi, koska jokaisella yhtyeellä on oikeus tehdä mitä haluaa, ja arvostan suuresti Kentin uskallusta. Se ei tee väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti