Ihmettelen ja en tätä joukkopsykoosia, joka pyörii Vesa-Matti Loirin ympärillä. Kansa rakastaa varmasti osin pyyteettömästikin, mutta irtonumeroiden myyntiin perustuvien lehtien laskelmoinnin haistaa kyllä kaukaa. No mikäs siinä. Antaa nyt sitten yhden koko kansan suosikin olla koko kansan suosikki jo ennen kuolemaa.
Pelottaa kuitenkin se, että Veskun tavasta esittää kappaleet muokataan standardi, ja näemme pikku-Loireja jonottamassa paikkaansa kansakunnan sydämessä.
Se olisi kamalaa koska: Loirin tulkinta on kamalaa. Nyrkkisäännöksi sanoisin, että laulajan ei pidä tulkita. Tulkitsiko Frank Sinatra mitään? Miehellä oli kiire lavalta baarin puolelle punomaan juonia, ei siinä ehtinyt paneutua tulkintaan. Ja hyvä niin, koska Sinatra oli hyvä laulamaan ja jätti jälkeensä esityksiä, joita voi tulkita monella tavalla. Eikä kuunteleminen ollut piinallista.
Eihän nyt laulaja koskaan ole kokonaan vailla tulkintaa, koska tulkinnaksi voi tulkita monta valintaa, joita esittäessä täytyy tehdä. Laulakoo kovvo vai hilijoo. Korkealta vai matalalta. Mutta kun oikein mennään tulkinnan tielle, niin siellä on liukasta, ja harvoin siellä kukaan pystyssä pysyy. Sitten käy niin kuin Loirille, jonka Meitä odotellaan mullan alla on yhtäaikaa hankalaa ja huvittavaa kuunneltavaa. Pitääkö siitä esityksestä muka joku oikeasti.
Jätetään nyt se taiteilijamyytti oikeaan arvoonsa, niin kyllä sitä taidetta sitten syntyy.
2 kommenttia:
Täällähän puhutaan asiaa. Sinatra nimenomaan lauloi. Ei tulkinnut. Kaikki kovat tyypit vaan laulavat. Ne jotka eivät osaa, yrittävät tulkita. Pistää vihaksi, kun joku sanoo laulajan tehneen oivan tulkinnan. Tulkinnan verrattuna mihin? Alkuperäiseen vai johonkin standarditasoon? Tulkinnan kanssa on helppo taipua ennemmin myötähäpeään kuin suureen kunnioitukseen.
Tähän ei voi sanoa muuta kuin että totisesti.
Lähetä kommentti