Joskus eteen tulee asia, josta ei saa otetta, mutta joka vangitsee. Musiikin saralla tämä tapahtuu usein yöllä. Joskus, kun uni ei tule, tv lyödään auki ja tarkistetaan NHL-tilanteet. Ykkösen uutisruudun taustalla soi Yöradio, jossa usein on hämärääkin tavaraa. Tai sitten tulee käännettyä The Voicelle, ja ihmeteltyä mitä kuuluu musiikkivideoskeneen.
Ja näin käännettiin joku aika sitten. Alkoi soida Marina and the Diamondsin Hollywood. Ensin tuntui, että taas on laitettu edustava tyttölikka laulamaan huttua ja vähän maustettu taidepopilla. Että kamalaa. Mutta sitten se kappale alkoi tuntua tarttuvalta. Ja sitten taas Marina maneerit kauheilta. Mutta jotain tässä on. Mutta laskelmoitua!
Vieläkään en tiedä, onko se nyt hienoa vai huonoa. Siksi se kiinnostaa. Kai se sitten on. Kumpaa?
Uudesta Rumbasta sitten luin, että Marina onkin nyt just coolein ja uskottavaa. En noista muista kappaleista nyt niin välitä, mutta Hollywood jaksaa kiehtoa.
2 kommenttia:
Se on se suu, ja aksentti. Sävellys menisi varmaan aika kivasti Euroviisuissa.
Nyt tämä piisi on ottanut minut väkevästi haltuunsa, soi koko ajan päässä.
Lähetä kommentti