Bändi voi jäädä mieleen niin kovin triviaaleista asioista. Minulle tulee Vampire Weekendista ensimmäisenä mieleen se, että kitaristi pitää soitinta kainalossa. Siis on kaksi coolia tapaa soittaa kitaraa: kitara polvissa ja kitara kainalossa. Jos kitara on siinä välillä, niin asioita ei ole mietitty loppuun.
Toinen bändi, josta tulee mieleen kainalo, on Arctic Monkeys. No nyt on helppo tehdä sellainenkin pisteiden yhdistäminen, että sekä VW että AM ovat olleet molemmat pelastamassa rock n' rollia. AM vaikutti hyvältä, kun niiden videon näki ensimmäistä kertaa MTV:ltä. Sittemmin hypettäminen vei maun, mutta bändin lyriikka on kuulemma edelleen terävää. Siihen voisi siis joskus tutustua.
Vampire Weekendiä kuuntelin viikonloppuna. Hype on samaa tasoa kuin AM:n kanssa, mutta se ei tule saarelta vaan mantereelta. Vampire Weekend kuulostaa niin newyorkilaiselta kuin on inhimillisesti mahdolista. Kun tämä määre tulee minun näppäimistöltäni, se on kehu. New York -skene on aina hyvä.
VW:n musiikki on hyvä sekoitus erilaisia vaikutteita, ja sovittamisen suhteen on nähty vaivaa. Kuitenkin on säilytetty tuoreus ja ilmavuus, eikä ole unohdettu säveltää kappaletta. Hyvää musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti