Heti kun Kirka kuoli, Suomesta löytyi valtavasti ihmisiä, jotka olivat aina tykänneet Kirkan hevikauden levyistä. Ja sitten Kirka olikin cool tyyppi. Hassua, kun eiväthän ne levyt olleet mitään myyneet, ja juuri siksi Kirka iskelmään vaihtoikin.
Näinhän se aina menee. Kun joku kuole, niin sitä ei voi enää ainakaan kadehtia ja siitä on helpompi tykätä. Kuolema tekee hyvää levynmyynnille. Kari Tapion levyt loppuivat kaupoista viime viikolla. Mutta mistähän edes saa Captain Beefheartin levyjä, kun on tämä nykyaika?
En aio valehdella. Levyhyllyssä ei ole yhtään Kapteenin kiekkoa. Ja jos joku scrobble on LastFM.ssä, niin harvinainen on se. Captain Beefheart on aina ollut to do -listalla. Kuolema oli hyvä syy poimia lista esiin ja aloittaa kunnollinen tutustuminen legendaan.
Olen aina pitänyt Captain Beefheartia Frank Zappan isonaveljenä, henkisesti, ja sellainen suhde kai olikin. Siksipä vähän hämmästytti, että kapteeni, eli Don Van Vlient kuoli 69-vuotiaana juuri Frank Zappan 70-vuotispäivän alla. Nuorukaisile tiedoksi, että Zappan on ollut mullan alla jo kauan.
Niin, se musiikki. Sehän on hyvää.
2 kommenttia:
Kirkasta sen verran, että kundihan oli alunperin rocklaulaja, mutta siirtyi jo 60-luvun lopulla iskelmien pariin.
Jossain vaiheessa 80-luvulla se muisti olleensa joskus rock ja teki sitten nämä hiivilätyt.
Ne olivat floppeja myynnillisesti eikä arvostelutkaan kummoisia olleet.
Kirkalle naureskeltiin avoimesti ja se palasi häntä koipien välissä iskelmän pariin takaisin.Sääli sinänsä, hyvä rockäänihän äijällä oli.
Nykyäänhän kaikenlaiset tangoprinssit pyörivät rockfestareilla eikä kukaan pidä sitä mitenkään ihmeellisenä. Toista se oli muinoin 70-80-luvuilla. Rockpoliiseja riitti.
Mielenkiinnosta mielipiteeseen: www.myspace.com/adoremustage
Lähetä kommentti