Pahankeliumi Joosen mukaan

Rok rok rok, kapinaa, säpinää! Kapinoidaan kaikki samalla tavalla! Siltä tuntuu.

Jos kapinoi väärällä tavalla, niin sehän vasta nostaa vastarintaan. Joose Keskitalo on erilainen nuori. Kaikki tietää, että se on uskovainen, vähänx outoo. Aina kun tehdään Joosesta juttu, kirjoitetaan, että se on uskovainen, uskottexte. (Ilman sarkasmia: no niin pitääkin, kun onhan se aika iso osa sitä musiikkia.)

Mutta ihan tosissaan, rockiin tuntuu mahtuvan aina vain yksi tapa ajatella. Ja sitten on Ted Nugent, oikeisto ja Joose Keskitalo, arvokonservatismi.

Uusi Soundi kertoo kohusta, joka syntyi, kun Keskitalo antoi ymmärtää, ettei diggaa naispappeja. Niinpä yhdet kinkerit (messu) järjesti työvuoroja vähän toisin, niin että Joose tuli kiltisti paikalle.

Ja Joose sanoi: olisin tullut ehkä muutenkin, mutta naisen paikka ei ole saarnata seurakunnalle. No, kansa tästä suivaantui (= jossain oli jotain), ja fanit järkyttyivät (= jotkut, jotka ei ole ennen katsoneet kuin se kapean sektorinsa läpi, huomasivat, että on myös toisin ajattelevia kuin toisinajattelevat).

Loppujen lopuksi käsiin jäi yksi raikkaimmista quoteista aikoihin: "Kannatan tasa-arvoa lähes kaikissa asioissa, mutta en tässä." Oikein tai väärin, niin erilailla sanottu.