Onhan hänestä kohistu, mutta nyt kohisen minä.
Varmasti monikin vihaa Jaakko Kangosjärven musiikkia. Ei kenenkään tarvitse erikseen sanoa, että se on kömpelöä, sekä musiikkillisesti että teksteinä. Kaiken kaikkiaan Kangosjärven musiikki on ristiriitaista. Häneltä tuntuu puuttuvan merkittäviä musiikillisia valmiuksia, mutta toisaalta hän on onnistunut säveltämään kiehtovia kappaleita, joissa on huimia koukkuja. Teksteissä runnellaan suomea, kieltä ja sanastoa, mutta briljantit lyyriset helmet hohtavat kilpaa.
Niin, sitä musiikkia ei mistään kuule, muualta kuin levyltä Ihmeellinen luonto, jonka onneksi Johanna on julkaissut uudelleen. Niin paitsi Musiikki ja urheilu on tuttu More Arctic Hysteria -levyltä.
Keskustelupalstoilla Kangosjärveä kuvataan muun muassa täsyhulluksi ja hän onkin nykyään toimittaja. Levy äänittettiin, kun Kangosjärvi oli myöhäisessä teini-iässä (1980-luvun alussa). Musiikissa on vaikutteita lastenhuoneesta ja vähän Lapista, josta Kangosjärvi on kotoisin. Kuulemma levy on tehty täysin vilpittömästi parhaaseen, siloiseen lopputulokseen pyrkien. Siinä, siloisuudessa, ei ole onnistuttu. Muussa varsin hyvin.
Jos ei tykkää Lumisadetta-piisin 50 pennin Casio-kuviolle, niin on pihalla kaikesta. Tuuliko se siellä, Maallisia mietteitä, Musiikki ja urheilu... hienoja kappaleita. On välipiisejäkin, mutta antaa olla.
Eilen olin onneton (voi voi)
tunsin kaikki turhaa on
otin korvat käteeni
ja naulasin ne ristille
jatkoin elämää olin vähän onnellinenkin
Erityiskiitokset murtaen suomea laulavalle Christinen Glaserille. Taustajoukoissa sellaisia tekijöitä kuin Jukka Mikkola ja Jyrki Siukonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti