Minulla on haamukirjoittajia

Tästä Nuorgamissa on kyse: Makista, Robinista ja tosta jätkästä.

Kirjoittamisessa on sekin hyvä puoli, että ennen kuin asiat kirjoittaa ylös, ei välttämättä tiedä mitä jostain asiasta ajattelee. Kirjoittamisella pyrin usein välittämään tuntoja, mutta onnistun siinä harvoin.

Vaan jos lauseoppi on kunnossa, kirjoittamalla saadaan aikaan loogisesti etenevä ajatusrakennelma, joka on hyödyksi kirjoittajan ymmärrykselle. Puhuminen jostain asiasta on jäsentymätöntä harhailua, assosiaatiota, samoin ajatteleminen. Kirjoittaminen on siksi tärkeää.

Siksi tämäkin blogi on. Toisaalta jonkun toisen kirjoittama teksti asiasta, jota itse pohtii, voi olla yhtä hyödyllinen kuin oma kirjoitus. Näin on käynyt viime aikoina usein: on pitänyt kirjoittaa tänne selvennykseksi itselle jotain, mutta Nuorgam on tehnyt sen puolestani.

Nuorgam on oikein hyvä verkkolehti. Parhaimmillaan se on sitä, mitä verkkolehdeltä voi unelmoida. Viimeisein suurteko on vuosituhannen suomalaisten pop-helmien listaus. Aluksi sarja ei oikein imaissut mukaansa, oli olevinaan liikaa hiphopia ja outoilua. Sitten niihin hiphopeihin ja outoiluihin uskalsi tarttua, ja sain uusia suosikkikappaleita soittolistalleni.

Sitten niitä omia suosikkeja alkoi olla listalla sumana. Jossain vaiheessa koukutuin syvästi. Monta kertaa uusin listasija yllätti positiivisesti. Odotin kuitenkin loppuun asti, että voiton vie joku tunkkainen kappale, josta kaikkien pitää tykätä, koska snobius on out. Mutta voiton vei Risto kappaleella Nina, olen palasina. Se olisi sopinut omaankin kärkikymmenikkööni.

Aika monta kertaa Nuorgam kertoi miksi pidän jostain kappaleesta. En olisi itse kyennyt sitä yhtä hyvin ilmaisemaan. Kukas nyt kirjaa tuntojani?

Lue Nuorgamia