Sympaattinen Samae

Aika käsittämätöntä, että tässä blogissa kirjoitetaan yhtään mitään J. Karjalaisesta, mutta huomasin yllätyksekseni pitäväni miehen paluusingleä Mennyt mies ihan hyvänä kappaleena. Miestä vastaan minulla ei sinänsä ole mitään ollut, on vaan jäänyt koskettamatta. Nyt muuten Lapin Kansa vihjaa, että kappale olisi plagiaatti. No. Järkeilin omalta kohdaltani, että kappaleen sanoitus on tuomarinurmiomainen, niin kuin onkin, ja siksi pidän siitä. Sokerijuurikas ei kiinnosta J.:n Markkua, Nurmiokin lauleskeli samasta teemasta.

J. Karjalaisesta oli iso juttu Hesarissa. Siinä hän kertoi, että hyvät sanoitukset ovat juuri ja juuri sillä rajalla, kehtaako niitä julkaista. Se pätee todella hyvin Samae Koskiseen. Miehen sanoitukset keikkuvat loistavan ja nolon rajapinnalla, mutta kallistuvat sinne loistavan puolelle. Matka on ollut pitkä: Samaen bändi Sister Flo pelasi tunnelmilla ja miehen ekan soolon sanoittivat ulkopuoliset tahot. Kappaleet olivat komeita ja hankin ko. levynkin, mutta ehkä jonkinlainen Taiteellisuus isolla T:llä vaivasi vielä Samaeta. Sittemminhän mies on löytänyt polkunsa. Uusi kappale Spoon River on pysäyttävän suoraa sanomista, se ei oikeastaan ole enää sanoitus vaan jonkinlainen ote todellisuudesta. Vilpittömyys on aivan omaa luokkaansa Samaen kappaleissa.

en ollu lukenu sitä, en lue paljon muutenkaan, mutta oot niin upea, etten kehtaa tunnustaa

On se sympaattinen!



Juuri nyt aivan toisenlainen suorasukaisuus on pinnalla, kun kuuntelussa on Minä ja Ville Ahosen uusi levy Mia. Kovat bassolinjat on ainakin!