Antero, hieno mies, varmaan Samulikin on

Samuli Putro kuvassa keskellä.

Antero Lindgren kuvassa keskellä.

Lauantain ohjelma vaikutti katastrofilta etukäteen, mutta yksi tai kaksi hyvää esitystä riittävät vetämään päivän kuiville, ja nyt kävi näin.

Viideltä lähes tyhjän Rumba-teltan lavalle nousi Antero Lindgren, jonka debyyttilevy oli kovin hieno. Koska en tiennyt minkälaisen bändin kanssa Lindgren kiertää, epäilin vähän, kuinka kokematon mies klaaraa live-esiintymisen. Turhaa oli epäily, sillä Lindgren itse oli sympaattinen ja osaava ja bändi aivan omaa luokkaansa. Vaan mikäs ihme se on, kun mukana ovat muun muassa Risto ja Mikko Joensuu sekä Topi Saha. Lisäksi yhtyeessä on kaksi kitaraa vinguttavaa Hernesniemeä ja hieno rumpali.

Lindgrenin lauluääni oli jo levyllä komea, mutta livenä lisäksi yllättävän vahva. Mies osaa laulaa. Bändi soitti kuin unelma. Miksaus oli onnistunut, ja soittimet erottuivat toisistaan. Meininki hjyva koko ajan. Matias Hernesniemi pani pari loistavaa kitarasooloa. Lindgrenkin sooloili ja tuntui olevan yleisön palvonnasta vilpittömän innoissaan.

Niin, siitä yleisöstä. Sitä ei paljon ollut, mutta melko kiihkeää se oli, eikä mikään ihme. Provinssin paras veto oli siinä, vaikka jääkin harmittamaan, että se tavoitti niin harvat ihmiset.

Koko Lindgrenin poppoo oli tuntikausia keikan jälkeen Children of Bodomia kuuntelemassa. Bondaamassa? Piti huikata vaan ja näyttää peukkua, mutta Antero paiskasi vielä käsipäivät ja kumarsi kiitokset. Siistiä sekin.

Päivän toinen kokonaan katsomani bändi oli Sólstafir. Minua viisaammat ovat kertoneet, että Islanti on maailman paras maa ja kovin musiikkimaa. En käy kieltämään. Sólstafirin levytykset eivät ole minua kuuhun vieneet, mutta livenä bändin musiikki toimi erittäin hyvin. Metallibändiksi vallan mainio tämä Syyskuu.

Metallista puheen ollen iltani päätti Stone, joka taas päätti uransa. Tätä esi-Metallicaa en ole koskaan kuunnellut, mutta koska aikatauluihin sopi hyvin tämä historiallinen hetki, niin pakko se oli napsia muistoksi. En osaa sanoa oliko bändi vedossa vai ei, koska musiikkilaji on minulle melko vieras. Mutta sen voin sanoa, että viihdyin ihan hyvin.

Mitäs muuta siellä oli? Danzig (miten niin hevi on huvittavaa), Children of Bodom, The Sounds, koulukiusaajalta vaikuttava Cheek ja semmoista. Rumbassa oli myös punkia, mutta jäi katsomatta. YleX-teltassa olisi ollut Booka Shade, mutta kun en tuon tanssinjytkeen kulttuurijuttuja tiedä, niin en osannut edes yrittää oikeaan aikaan sinne. Samoin Samuli Putro sai väistyä. Kuulin pari kappaletta lopusta. Putromaista. Putron näin noin muuten hiipimässä. Samoin Minna Kaupin ja Sipe Santapukin. Jee, maali!