Minä tiedän kuka sinä olet ... sinä olet sisko jonka isäni kieltää.Saippuan kaksi ensimmäistä kappaletta ovat maagisia. Siskoni artisokansydän on erityisesti teksteiltään vahva, mutta ei ole mitään vikaa soitannassakaan, jossa urut ovat isossa osassa.
Liekkimaja on melko lailla varmasti bändin paras kappale. Kertosäkeen tarttuvuus on ennenkokematonta luokkaa, ja hokema
mun ei tarvii olla erikoinen, mun ei tarvitse olla erilainen, silti aamuni ovat arvokkaita
tuntui joskus tärkeimmältä koskaan lauletulta säkeeltä, eikä se ole vieläkään kaukana. Joskus 2000-luvun ensimmäisen puoliskon alkupuolella soitin tätä kappaletta hyvin, hyvin, hyvin paljon.
Jo näiden kahden kappaleen jälkeen voisi panna kirjan kannet kiinni. Limonadi Elohopea on osoittanut kulkeneensa uskomattoman matkan neljänteen levyynsä mennessä. Saippualla on paljon viuluja ja taustalaulua, jotka on purkittanut Laura Saksala. Hän tuo mukavaa vaihtelua Tero-Petri Suovasen äänelle, joka suurissa määrissä hieman ärsyttää.
Eläintahrassa Limonadi Elohopea siirtyy tanssirytmien pariin. Soitto ja soitinvalinnat ovat hyvin kaukana siitä kitararockbändistä, joka soitti Trukilla yli vaikeuksien. Eläintahra on hyvin tarttuva kappale, mutta hieman epämiellyttävällä tavalla. Purkka on hyvää, mutta maku menee ja pureskelun jälkeen se on jätettä. Ja on silti sanottava, että
kuinka kahdehdinkaan kilpahiihtäjän rauhaa, hän saa naama räkäisenä lumessa maata
oli hieno line post-2001-ajassa.
Tämän jälkeen materiaali jatkuu vahvana, mutta samanlaisia huippuosumia kuin levyn alussa ei vähään aikaan tule - se nyt vasta olisikin! Silti jokaisessa kappaleessa on erityisesti tekstillisiä nerouksia, ja tekstit ovat myös jollain tavalla yhtenäisiä ja aiempaa selvempiä, vaikka edelleen outoja. Vispilänkauppaa-kappaleen erikoinen loppu viuluineen on piristys.
Eteenpäin on menty, kun yhtään ei jännitä bändin puolesta. Hidastelukin sujuu nyt jotenkin luontevammin. Linnut taitaa olla Limonadin ensimmäinen kunnolla onnistunut hidas kappale. Kun levyn täytepiisit ovat luokkaa Hampaita häpeävä hymy, ollaan kyllä vahvoilla.
Levyn kymmenes kappale on Avaruuspsykoosi, joka tuo reippautta keskivaiheilla hieman puuduttavaksi menneeseen menoon. Sen jälkeen taso putoaa kahden kappaleen ajaksi. Onneksi viimeisenä oleva Tupakkapäivä kasvaa eeppiseksi lopetukseksi, vaikka alussa sitä on vaikea uskoa.
Saippualla on Limonadin parhaista piiseistä kaksi. Muutenkin levy on vahva ja yhtenäinen, mutta jotenkin hommassa on jopa liikaa seesteisyyttä. Luulisi levyntekijöiden olevan huommattavasti paljon vanhempia kuin mitä nämä nuoret tyypit oikeasti olivat. Kertoiko se jostain?
1/5 Limonadi Elohopea: Vaikeuksien yli trukilla (1995)
2/5 Limonadi Elohopea: Ahmatti (1997)
3/5 Limonadi Elohopea: Laavaa (1998)
5/5 Limonadi Elohopea: Halaus (2003)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti