Kaikilla varmaan on ollut Tom Waits -vaihde. Minulla se oli 2000-luvun alussa. Oli levyjäkin ja tyhmyyttäni vei ne divariin.
De ja vu. Olenkohan kirjoittanut ennenkin?
Joku kyllästyminen Waitsiin silloin tuli, vaikka hyvää kolinaa ja murinaa tuo on tehnyt. Ja tekee edelleen. Waits oli juuri David Lettermanin vieraana ja esitti uuden kappaleen.
Ensin naurattaa. Esitys on melkein kuin parodiaa Waitsista, mutta on se kumma, kun lopussa ei enää naurata yhtään. Huomaan kuunnelleeni sanat, huomaan kuuntelevani kappaletta keskittyneesti, otan siitä jokaisen äänen ja jokainen ääni vaikuttaa.
On se seppä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti