Hämmentävämpää on se, että myös tämän vuoden maaliskuun puolivälissä olen scrobblannut yhden kappaleen verran kyseistä yhtyettä. En muista. Mutta sitten koitti tämä huhtikuu ja löysin Radio Supernovan Spotifyn soittolistalta. Reaktio oli yksinkertainen "voiko tämä olla totta". Suomeksi vedettyä shoegazea, hyvää sellaista. Naislaulajan kanssa, eli heti tuli muistoja Murmanskin kulta-ajoista.
Kuin minua varten luotu bändi!
Kaiken lisäksi Radio Supernova oli heti keikalla Seinäjoella. Pienemmästäkin ihminen ryhtyy miettimään kohtalollisia juttuja.
Lähdin keikalle hieman varautuneena, koska bändi on varsin nuori ja oma kuunteluhistoriani on vielä lyhyt. Pitää varautua pettymään. Mutta turhaa se oli.
Tunnustan, että usein hyvälläkin keikalla ajatus harhailee ja välillä toivoo keikan loppua. Nyt ei. Soitto oli hienoa ja kappaleet ovat hyviä. Radio Supernova oli livenä vielä levyäkin tenhoavampi. Se tarjosi parhaan keikkakokemukseni sitten Iisan. Seinät ja Myöhemmin on erityisesti nostettava piiseistä esiin. Seinät on muutenkin melko varma tämän vuoden kuunnelluin kappaleeni.
Oli hienoa. Hienoa olla olemassa, tai jotain yhtä hurjaa.
Ai niin. Radio Supernovan jälkeen soitti niinkin kova bändi kuin HÄN. Soitti hyvin ja piti hauskaa. Ihan milloin tahansa muulloin olisi kelvannut pääruuaksi, mutta nyt kävi niin, että ajatus harhaili Radio Supernovassa. Vaikka kuulin nyt vihdoin Harhakuvitusmaailmassa-klassikon livenä, sekin hieno hetki jäi RS:n varjoon.
Illan pääartistia Kaleidoboltia en edes jäänyt kuuntelemaan. Olen pahoillani.
 |
| Radio Supernova |
 |
| HÄN |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti