 |
| The Holy |
 |
| Lac Belot |
 |
| Ghost World |
Maailmanluokka. Onneksi sen sanoi joku muu. Omassa deluusiossani voin sen sanoa ja eppäillä tuota silloin soppii, mutta kun saman huomion tekee joku muu, vaikka sitten ehdollisena, mieli rauhoittuu. En ole ainoa, joka asioita niin kokee. Nimittäin kun torstai muuttui perjantaiksi ja Eetu Henrik Iivari oli parahtanut viimeiset säkeensä mikrofoniin The Holyn soiton loputtua, takahuoneeseen häipyi maailmanluokan livebändi.
Soitto soi torstaina Mars-festivaalilla. Musiikin ammattilaisille tarkoitetun tapahtuman iltatilaisuus ei ole yhtyeille kiitollisin paikka painaa taululle näyttöjä, mutta illan pääesiintyjä The Holy näytti miten sen voin tehdä. Huippuunsa hiottu setti oli jäntevä, ammattitaitoinen ja puhutteleva esitys. Pyrin puhumaan niin totta kuin osaan ja olemaan niin objektiivinen kuin pystyn: The Holy on niin kova, niin kova. Ihan huoletta kehiin voi heitellä mitä tahansa mittatikkuja. Kuka sieltä huusi Bruce Springsteenin nimen? En minä! Mutta menköön sekin, vaikka kuvaa bändistä noin 2/360 astetta. Olen kehunut The Holyn pystyyn niin monta kertaa, että Pekka ja susi -efekti alkaa toteutua. Mutta uskokaa, kun sanon: The Holya ei pidä missata.
The Holyn veljesbändi Lac Belot soitti ensin. Yhtyeen musiikki on upeaa, joskaan kaikki herkimmät vivahteet eivät torstai-illan livessä tulleet äänentoiston kautta esille. Lac Belotin barokkipoppi on piriste suomalaiseen musiikkiskeneen, ja ihan varmaa on, että Jarno Takkumäki on suuri musiikkialan vaikuttaja pitkälle tulevaisuuteen.
Toisena soittanut Ghost World hämää nimellään, sillä sen musiikki on minusta enemmän kallellaan 1980-luvun autotallirokkiin, powerpoppiin ja jopa The Banglesiin kuin tuonpuoleiseen. Minä jopa luulin, etten ole bändin musiikkia kuullut, mutta olinpas vain. Bändin laulaja ja kitarasankari Liisa Tani on persoonallinen johtohamo bändille ja tekee ansiokasta työtä myös piisintekopuolella, mutta jos minä saisin päättää, yhtye keskittyisi vielä selvemmin kulkemaan Poptopia-kokoelmalle sopivien rokkirallien polulla. Mutta itsepähän päättävät! Mainitsen nyt Princen tässäkin, kun mainitsin sen toisaallakin. Ghost World oli ehdottomasti iloinen yllätys ja Tanin nykivä oikea käsi säilyy muistoissani pitkään.
Kynnet esiintyi kolmantena. Yhtyeen livemeiningin olen todennut hyväksi ja vielä ihannoivampia arvioita olen kuullut. Bändin viehätys on vahvasti kiinnittynyt bändin ja yleisön vuorovaikutukseen. Mars-festivaali ei ollut paras mahdollinen paikka tuoda vahvuuksia esiin, mutta Kynnet pysyy terävänä missä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti