Tulee tässä muisteltua sitä nuoruutta, jota oikeastaan ei koskaan ollutkaan.
Mutta Räkärodeo oli. Miettinen oli hauska, soitti Oral Groovea, Social Distortionia ja tutustutti teinin myös Absoluuttiseen Nollapisteeseen. (Ellen nyt ole aivan väärässä. Kyllä, kyllä se 'rodeosta tarttui se Koira haistaa pelon c-kasetille.)
Mutta Miettinen soitti myös Karkkiautomaattia. Niin oot kaveria! ja Pliis Denise ainakin kuuluivat Lappajärvelle asti. Jotenkin sitä silloin luuli, että edessä on samanlaisia kokemuksia, kuin mistä Jansku lauloi. Ei ainakaan vielä näin ole käynyt, mutta se on toinen juttu se.
Liekkikin on hieno, mutta ihan toista maata on tämä bändin henkinen pikkuveli.
Karkkiautomaatista tulee aina mieleen muutama asia: tennarit, ehdottomasti. Skeittaus, jostain syystä. Ja vaihto-oppilaat. Tulee myös Apulanta ja Tehosekoitin. Kaksi kolmesta osasi lopettaa huipulla.
2 kommenttia:
No, nyt puhutaan asiaa (niin, ei sitä Syd Barrettia kauhean moni taida oikeasti kaivata). Karkkis oli parhautta, olisi minun puolestani saanut Janskulta jäädä proge löytymättä.
Ja viime vuonna julkaistu Karkkiksen tuplakokoelma oli todellinen kulttuuriteko tulevien sukupolvien pelastamiseksi. Onhan sitä myyty jo useita kymmeniä tuhansia?
Ei-oo-ei-oo-toivookaa...
Toisaalta, mitä kukaan tekisi Suudelmilla II -levyllä? Mestarismiesten pastisseja omista mestariteoksista on kuultu tarpeeksi. Parhaudesta on paha parantaa.
En oo maailman komein poika, en oikein osaa soittaa kitaraakaan, mutta tämä on nöyrä mielipiteeni.
Lähetä kommentti