Tears for Fears. Loistavaa musiikkia.
Mutta kuunteleekohan näitä kukaan muu kuin minä? LastFM kertoo, että scrobbleja on sentään yli miljoona. Ei kaksikolle edes ole käynyt kaikkein pahiten. Scrobble-tilasto on joskus julmaa luettavaa takavuosien tähdille. Uusia ystäviä ei tule. Vanhat ystävät eivät ehkä siinä määrin LastFM:ää käytä.
Ja varmasti on puhdasta unohtuneisuutta.
Tears for Fearsin suhteen olin pitkään LastFM-radion varassa. Nyt kuuntelen ihan levyltäkin. Rauol and the Kings of Spain ja Falling Down ja Secrets on piisikolmikko, jota kovempaa aloitusta ei levylle tarvita. Ja levy on nimeltään Rauol and the Kings of Spain. Eikä se taso siitä paljon putoa. Käypä jopa yhtä korkealla ajoittain.
Tällaista kaunista poppia. Enemmän heittäytyvää tunnelmaa, kuin muilla viileän tunteellisilla synapopduoilla ja bändeillä. (No vaikka Pet Shop Boys ja New Order.)
Ihan selvästi tämä nyt on pitkältä 80-luvulta (joka loppui ehkä viimeistään 1995, kun tämä ilmestyi), mutta jos aina ei tarvitse olla vimpan päälle trendikäs, niin suosittelen. (Tällä levyllä EI ole Mad Worldia tai Everybody Wants to Rule the Worldia!)
Vuosien tauon jälkeen Tears for Fears ei ollut enää 1995 edes suosittu, mutta levy on hyvä. Eikä synapop niin kummittele, edes. Ihan popbändi vaan.
Hyvää musaa, tosiaan.
(Tänään olen kuunnellut myös soulia. Kuunnelkaa tekin soulia. Ihan totta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti