Pitkän työputken jälkeen oli vapaapäivä. Oli tarkoitus lepuuttaa hermoja, ja katsoa mahdollisimman vähän uutisia. Piti vain lenkkeillä ja lukea ja kuunnella vaikka musiikkia. Ja piti blogata levyistä, jotka ovat tärkeitä itselle, mutta joita ei ole tullut kuunneltua aikoihin.
Mutta pitihän NHL-tulokset katsoa. Ja sitten sitä rataa teksti-tv:n etusivu. Että se siitä uutisselibaatista. Ei siinä tullut halua kuunnella musiikkiakaan. Kunnes sitten illemmalla, kun tilanne rauhoittui.
Vaan mitä. Ei tullut mieleenkään kuunnella mitään kulmikasta tai ärhäkkää tai ankeaa. Van Morrison sen sijaan tuntui sopivalta. Rauhoittavaa, ylevää, taitavaa, laadukasta. Juurevaa, orgaanista, nostattavaa.
Alun perin piti kirjoittaa Manic Street Preachersin levystä This Is My Truth Tell Me Yours, jota en ole pyörittänyt vuosiin, mutta joka oli ensimmäinen omistamani cd ja hyvin tärkeä levy. Ja se on myös loistava edelleen.
Jotta tämä menee kummalliseksi, niin kuulin, että YleX:llä olisi tänään soitettu Jokelan surmauutisten jälkeen Manicsien loistava kappale If You Tolerate This Your Children Will Be Next, joka siihen saumaan on ollut aika arveluttava veto. Ja tuo piisihän siis oli se, joka sai ostamaan edellä mainitun levyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti