EriKeepperiä ja kierrätyspahvia

New York, rock, heroiini. Yhdistelmä toimii.

LSD:n kanssa on tehty hienoja taidelevyjä, kokaiinin avulla viihdyttävää, kiiltävää, loistavan pinnallista poppia, spiidi on edellytys hard rockin ryskeeseen, hassuheinä on muusikon leipää. Viski on glam, kossu on suomirock. Liimoja haistelivat punkkarit.

Mutta oma suosikkini on tosiaan heroiini.

Tänä lauantaina soi sekä The Velvet Underground että Television. The Velvet Underground on yritetty keksiä monesti uudelleen, mutta alkuperäinen on silti paras. Television on yritetty keksiä vielä useammin, aivan viime aikoina erityisesti, mutta turha on ollut yritys luoda uutta Marquee Moonia.

Ostin VU:n kokoelman. Pakkaus on tehty kierrätysmateriaalista. Levy ei sisällä vihkosta. Säästetään luontoa.

On vähän hassua. Dekadenssin, itsetuhon, rappion, välinpitämättömyyden, viileyden, antiempaattisuuden ja itsekeskeisyyden musiikki osaltaan kannustamassa puun halaamiisiin ja paremman huomisen luomiseen.

Ei se sovi.

Kumpaakaan yhtyettä ei ole tullut muutamaan vuoteen kuunneltua aktiivisesti. En voi käsittää sitä tyhmyyttä, että kiikutin joskus VU:ni divariin. Ja Marquee Moon olikin vain c-kasetilla. Nyt omistan musiikkiansa laillisesti cd-muodossa. Tervetuloa tehosoittoon! Tai siis: mitä välii.