Tuntuu höhlältä TAAS intoilla ja kertoa löytäneensä valon. Tälläkin kertaa mustan, mutta nyt myös metallisen. (Kevytmetallia, ehkä alumiinia. Ei nyt magnesiumia sentään.)
Muistaakseni keväällä kuulin LastFM-radiosta Blackfieldia. Painoin love-nappulaa, googlasin ja laitoin bookmarkiksi, kysäisin irkissä tunteeko kukaan ja yksihän tunsi, tunsi ja kehui. Kiitti OP!
Ja sitten annoin unohtua. Olen näissä asioissa saamaton ja ajasta jäljessä.
Nyt tuli kuitenkin tilanne, jossa yhtye käveli vastaan ja tuli mahdollisuus ottaa se haltuun.
Ehdottoman kannatettava teko!
Blackfield on tällainen pelottava, usein kauheaa roskaa tuottava kollaboraatio. Mukana ovat israelilainen muusikko Aviv Geffen ja Porcupine Treen Steven Wilson. Mutta tässä tapauksessa ei synny melusaastetta ja itsetarkoituksellista daidedda, vaan erinomaista musiikkia.
Tässä kuuluu erilaisten tyylien yhteensulautuminen, mutta hyvällä tavalla. Jotenkin heti huomaa, että tyypit ovat kahdesta eri perinteestä. En ole tutustunut Aviv Geffeniin muuten, enkä tunne edes Porcupine Treeta. Kai se on joskus pakko tsekata, vaikka pelkään, että kyseessä on yhtä tavanomaiseksi osoittautuva hypebändi kuten Tool tai jossain määrin SOAD (kumpikin ok). Metallista uusprogea on paljon ja kaikki muka omaperäisiä. Pah!
Niin, tämä levy on Blackfield II ja ainakin Christenings ja Some Day ovat äärettömän kovia kappaleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti