Hieno mies ja kova pelaamaan jalkapalloa

Kun radio oli tärkeä, niin Koe-eläinpuisto ei. En jaksanut keskittyä komediaan ja musiikki oli outoa, kun oli teini.

Lauantaina satuin kanavalle uusintakierroksen aikaan. Vaikka ohjelma ei ollut iso osa elämääni, niin riittävän iso tuodakseen muistoja. Komedia on edelleen yhdentekevää minulle, mutta musiikki on huisaa.

Olipa kattaus esim. nyt.

Yesin Owner of a Lonely Heart. Kun Yesin progekausi on itselle tunnetumpi, niin joskus 80-luvulla kuultua piisiä pelkäsi. Että mikä nyt on, hitti progebändillä, varmasti huono. No ei ole huono. Muistot oli hyvät, mutta muistoja epäili. Hölmö juttu.

The Hootersin Satellite. Intro teki jostain syystä ison vaikutuksen.

Depeche Moden Walking in My Shoes.

Ja sitä suomalaista: Tonin Haaveilen (piisintunnistuksesta kiitos Mikko Mallikkaalle), lyyristä neroutta:

Hillitsen vihani, jäähdytän hihani.
Sanojen myrkyllä kidutan sua.
Vaimoko hukkasi vasemman sukkasi?

Ja Jukka Kuoppamäen Kultaa taikka kunnia.

Samassa ohjelmassa. Samassa ohjelmassa.

Oli se vaan hieno mies.