LastFM:n Loved Tracks -lista on kasvanut 608 piisiä pitkäksi. Päätin vähän seuloa. Kopioin listan tekstieditoriin ja poistin kaikki tutuiksi tulleet kappaleet. Listalle jäi n. 150 piisiä, joista olen siis tykännyt, mutta joita en osaisi hyräillä, ja/tai en ole kuullut aikoihin ja/tai useammin kuin yhden kerran. Tai muuten vain ovat unohtuneet.
Alkupäästä löytyi muun muassa piisejä, jotka löysin huhtikuussa 2006 Pandorasta. Pandora aloitti uuden musiikillisen elämäni. Sitä vahvisti toukokuussa 2006 rekkautumiseni LastFM:ään. Nyt helmikuussa 2009 saatoin kaivaa esiin noita Pandora-löytöjäni ja kuunnella niitä Spotifyn kautta. Mitä synenergiaa!
Erityisesti Pandorasta jäi mieleen neljä piisiä.
Prongin Innocence Gone on metallibändin elektropiisi, ja sitä on aina silloin tällöin myöhemminkin tullut kuunneltua. Se on hyvä, vaikka Prong-fanien keskuudessa se kai ei kauheasti kiitosta kerää.
Lifehousen Sick Cycle Carousel on sukua Live-bändille ja on sinänsä aika hönttiä post-grunge-ajan poppia. Sellainen guilty pleasure, mutta ei niin kovin guilty eikä oikeastaan pleasurekaan.
Tonicin Waiting for the Lights to Change on sitten ihan puhdasta tv-sarjarokkia, teinielokuvien taustamusiikkia, muovista grungevaikutteista mukarokkia. Vähän hävettää, että tästä niinkin innoissaan oli, vaikka on tämä silti hiukan tenhoava kappale. Mahtipontisuus vetoaa kyllä.
The Delgadosin Coming in from the Cold on ehkä "uskottavin" näistä, indiepoppismaista, mutta mainstreamia silti. Muistan olleeni vallan innoissani tästä kappaleesta. Nyt se on ihan kiva.
Huomaan, että vuonna 2006 innostukseeni vaikutti paljon se, että musiikin kuluttamiseni oli ollut puolitehoista jo jonkin aikaa. En tuntenut skenejä kovin hyvin, ja kun niitä löysin, keskinkertainenkin kolahti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti