Tämän blogin pitäjä tiesi, että Banhart on tunnustettu hörhömuusikko, mutta ei ollut koskaan saanut aikaiseksi tutustua tuotantoon. Ensimmäinen kohtaaminen oli kuitenkin hurjan hieno. Eräässä Spotify-soittolistassa oli kappale I Feel Just Like a Child, joka tuo mieleen 1960- ja 1970-luvun parhaat mies ja kitara -vetoiset kappaleet. Loistopiisi, kiistatta.
Mieleen tulee ehdottomasti myös Syd Barrett, joka kuin sattumalta oli seuraavana vuorossa kyseisellä soittolistalla.
Tutustuin sitten vähän alusta Banhartin muuhun tuotantoon, mutta tdn aloitin väärästä päästä, sillä ainakin Spotifyn soitetuimmat olivat kamalaa roskaa. Erityisesti Don't Look Back in Anger, joka on ehkä maailman toiseksi huonoin cover.
Huonoimpaan kompastuin vahingossa ihan vähän aikaa sitten. Ray Charlesin Yesterday-vedosta voisi päätellä, että miehen puuttuva aisti oli kuulo. Tai maku.
Devendra Banhart Grammy-gaalassa 2009 yhdessä äitinsä kanssa. Natalie Portman ei ole kuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti