Levyhyllyssä on Samae Koskisen levy Vol. 1, mutta ei Sister Flota. Sepä voisi olla yllättävää, vähän se onkin. Koskisen levy on sinne hyllyyn vähän jäänyt, ei kuitenkaan siksi, etteikö se olisi hyvä. Se on hyvä, mutta jäänyt nyt vaan muun jalkoihin.
Sitä toista sooloa ei olekaan, enkä ole kuullutkaan siltä muuta kappaletta kuin aika lailla hermoille käyvän Hevosen.
Koskisesta odotettiin kai jossain piireissä seuraavaa isoa breikkaajaa. Vieläkin se on mahdollista, mutta olisikohan Samae silti liian vierestäkatsoja suurtähdeksi?
Samae tuli mieleen, kun nyt on soinut Olavi Uusivirran uusi levy, enemmänkin tosin vain muutamat vedot sieltä. Olavistakin on odotettu suurta, taiteellisesti ja kaupallisesti. Ehkä molemmilla osa-alueilla on tullut puolittainen onnistuminen. Uusivirran musiikki on jotenkin turvallista päivitettyä 80-lukulaista valiosuomirockia. Siis suomirockia hyvässä mielessä, ei sanan laimenneessa merkityksessä.
Väitän hokanneeni Uusivirran kyvyt jo kauan kauan sitten, kun mies tuli skeneen kuin raivo härkä. Niistä ajoistahan on puhuttu vähän vähätellen, mutta kyllä silloin huomasi, että nyt on tässä jamppa, josta kuullaan vielä hyvää. Täysosumia on tulossa, Preeria-levy ainakin on ties, jota pitkin sinne mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti