Absoluuttinen Nollapiste juhlii 20-vuotista olemassaoloaan Roots-illoilla, joissa se soittaa piisejä ensimmäisiltä levyiltään ja lisäksi vastikään julkituotuja kappaleitaan uran alusta. 0piste on ennenkin ollut pääsiaisen aikaan Seinäjoella ja nyt oli taas.
Pitää olla rehellinen tässä maailmassa: kyllä se pahan maun jätti. Ja sanon näin, vaikka bändi esitti kappaleen, jossa joku on aina hereillä kello neljä. Se oli sellainen läpisoitanta, kuten vähän muutenkin koko keikka. Välillä tuntui, että esiintymässä on ylimielinen helsinkiläisbändi, jossa varsinkin solisti uskoo olevansa kovinkin viehättävä ja hauska ja nokkela. No ei nyt ollut.
Uusien tai "uusien" piisien varaan on tietenkin aina hankala rakentaa ekstaattista keikkaa, mutta ehkäpä on sille syynsä, ettei noita kappaleita aiemmin levylle viety. Niissä oli hetkiä, mutta sitten taas tylsyyttä ja välillä ihmeellisiä ratkaisuja. Eräässä piisissä Aki Lääkkölä veti kitarakuviota, joka istuisi Agentsin ohjelmistoon, taikka sitten jonkun 50-luvun iskelmällisen rautalankabändin tuotantoon.
Välillä Tommi Liimatta astui sivuun mikkitelineen viereltä ja silloin bändi tuntui olevan parhaimmillaan. Illan kohokohta oli Sunnuntai (se ravikansapiisi), johon Lääkkölä veti mainion soolon. Kai minä nyt sitten nykyään tykkään kitarasankareista.
Mutta en minä halua liikaa Tommia haukkua. Encoressa tullut tarina opiskelupaikkakunnalle muutosta oli hupaisa, kovin hupaisa. Silloin vasta keikka heräsi henkiin.
Yleisöä oli enemmän kuin viimeksi tuossa paikassa, ainakin melko varmasti muistaakseni, vaikka nyt olikin tämmöinen hassuttelukiertue.
No, ensi kerralla paremmin, tai jotain. Ja nykyään sen Janne Hastin pitää olla mukana, kyllä näin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti