Jollei Anna Calvin levy Anna Calvi ole vuoden levy, niin ainakin se on melko varmasti ehjin levy kaikista tämän vuoden julkaisuista. Jos joku vielä jotenkin pystyy rakentamaan vakuuttavamman kaaren draamaan, niin silloin puhutaan keskisuuresta ihmeestä.
Niin ja eikä tässä muutenkaan kovin helpolla Calvin Annaa suisteta kukkulan kuningattaren paikalta. Kun levyn nyt on pyörittänyt reilut parisenkymmentä kertaa läpi, niin moitittavaa ei tahdo löytyä. Kymmenen mainiota kappaletta, hieno artisti ja hyvä tuotanto.
Levyn avaa oikealla tavalla jännittävä ja salaperäinen intro. Ilmeisimmät singlet on sijoitettu oikeisiin paikkoihin: Desire tulee kolmantena ja dramaattinen Blackout juuri ennen kuin levy laskeutuu kohti loppuratkaisuja.
Alussa lauletaan intohimosta (Desire) ja keskivaiheilla suudellaan (First We Kiss). Jälkimmäistä kappaletta voi kiittää vieläpä siitä uskomattomasta suorituksesta, että se ei ole korni, vaikka aihevalinnan ja tempon takia se vaara on ilmeinen.
Viimeinen kappale on nimeltään Love Won't Be Leaving, joten eiköhän tarinakin tule selväksi.
Mutta varmin tapa kertoa siitä, miten hyvä levy tämä on, on seuraava anekdootti: ostin tämän levyn täysihintaisena. Ulkolaisia levyjä tulee harvemmin ostettua tuoreeltaan. Nyt vaan ei ollut vaihtoehtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti