Tässä Uudehkoa musiikkia tai tässä Uudehkoa musiikkia on soittolista lähinnä minulle ennestään tuntemattomilta artisteilta ja vuodelta 2013. Yksi piisi taitaa olla vanhempi (Home). Kolmasosa on kyllä tuttuja artisteja, mutta ovat tehneet jotain sellaista, että päätyvät tänne tuoreuden sekaan.
Grouplove: Ways To Go. Olisi kesän 2013 tunnuskappale, ellen olisi löytänyt tätä vasta syyskuussa. Vähän niinkun hunningolle joutunut Arcade Fire, joka vetää spiidin voimalla ja on löytänyt elektron.
Blind Architect: Cure Me Dementia. Jamittelua, jossa hakataan runpuja ja lyödään pieniä koukkuja sinne tänne. Mutta miten hienoja koukkuja! Jossain vaiheessa sitä jää kuuntelemaan joka soitinta erikseen. Tulee mieleen nyt ainakin sellainen bändi kun Archive. Jonnet ei muista, hädin tuskin minäkään.
Dan Friel: Valedictorian. Elektroa punk-asenteella. Titus Andronicuksen väkivaltaisuus on varmasti insipiroinut Frieliä. Tässä mennään koko ajan talla pohjassa eikä pyydellä anteeksi - ja sitten vielä kiihtyy!
Dan Carroll: (It Was) Lust Not Love. Tom Pettyä. Hyvää Tom Pettyä. Alle kolmen minuutin puristus, mukana taustataputukset - luulitko muuta? Ei omaperäistä, ei tarvitse olla.
Håkan Hellström: Det kommer aldrig va över för mig. Håkan varastaa The Killersiä niin röyhkeästi, että ei voi kuin tykätä. On se vaan vekkuli.
Savages: Flying To Berlin. Musta Paraati! Ihan selvää Mustaa Paraatia! Hyvä Suomi! Enemmän kiinnostavaa kuin hyvää kamaa.
Manic Street Preachers ft. Richard Hawley: Rewind the Film. MSP ei ole tehnyt mitään kiinnostavaa about 15 vuoteen. Richard Hawley on. Nyt voimat on yhdistetty. Parasta MSP:tä 15 vuoteen. Hitaasti uppoavaa kamaa, joka on tehty meille keski-ikäisille. Hawleyn ääni on uskomattoman komea, joskin jotenkin raskas kuunnella isoina annoksina.
Holy Ghost!: Dumb Disco Ideas. Eikö se nyt sanota jo piisin nimessä? Kahdeksan minuuttia funkahtavaa bassoa ja kilkutusta.
Arctic Monkeys: Do I Wanna Know? Pojat on nyt miehiä, ja jos antaa hypen anteeksi, niin on tämä hyvää rokkia.
Newsted: Heroic Dose. Biitleistäkin paras oli George.
Edward Sharpe & The Magnetic Zeros: Home. Jos Johnnny Cash ja June Carter olisivat ruvenneet hipeiksi ja kiertäneet maata hampun voimalla, olisi tullut jotain tällaista. Ärsyttää varmasti usemapaa ihmistä kuin ilahduttaa.
Iisa: Perjantai. Jos maailma on ok paikka, Iisa myy enemmän kuin Jenni Vartiainen. :takiaispallo:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti