Pidä huolta Paven maineesta

Olen ajatellut Pave Maijasta. Se on ihan tavallista ja terveellistäkin, jos ei mene sen kanssa liiallisuuksiin.

Ajoin autolla itsenäisyyspäivän aattona paikasta A paikkaan B. Koska olen vanha mies, kuuntelin välillä Radio Suomea. Oliko peräti Olga K joka soitti minulle ennestään vieraan Pave-kappaleen arvatenkin hauskana anekdoottina itsenäisyyspäivän ja odotettujen mellakoiden alla.

Kappale on näköjään julkaistu 1991, mutta se on kaikin puolin ehtaa 80-lukua. Tuon vuosikymmenen äänimaailmaa moititaan kylmäksi, mutta se on ainakin tunnistettava ja selkeä. Nykyisin äänimaisema on monesti todella tuhnuinen ja mössöinen, ei ole dynamiikkaa. Esimerkkinä tästä mainittakoon Pariisin Kevät, joka menee tässä suhteessa koko ajan huonompaan suuntaan. Se ei tee Arto Tuunelan kappaleille oikeutta. (Ja on se Tuunelan sävellyskynäkin teroittamista vailla.)

Kuokkavieras on juustoinen, niin kuin Pavelta sopii odottaa. Mutta onhan näissä Paven vedoissa aina jotain vastustamatonta.

Nykyäänhän 90-luvulla areenoita kiertäneistä mestareista kaikki ovat kokeneet renessanssin, Pave pienimmän. NRGM piti häntä parin vuoden ajan esillä jonkinlaisessa semi-ironisessa mielessä. Ei pitäisi kyllä ollenkaan ironisesti suhtautua mieheen, jonka Wikipedia-sivussa on tieto "Maijasen ensimmäinen työ tuottajana oli Wigwamin Nuclear Nightclub -albumi."

Mutta siltipä vielä Kari Hotakaisen kaltainen fiksu mies on älähtänyt Pidä huolta -piisistä.

Suosikkilineni kappaleessa on "joulukatu väylä onkin vanhaan viidakkoon". Jotenkin niin tiettyyn 80-luvun tyyliin liittyvää sanataiteilua. Ketä niitä nyt Paven lisäksi olikaan.