Väinö Karjalaista ei mainita

Olisi kai pitänyt kirjoittaa Tiisusta silloin, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin ja hämmästelin. Nyt bändistä on jo niin paljon kaikenlaista kohkattu, että ihan riittävästi siinä varmasti jo on. Ei voi koskaan sanoa, että olinpa ensimmäisten joukossa kohkaamassa.

Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että Tiisu on mielenkiintoinen ja tyypit lahjakkaita, mutta sen musiikin kuunteleminen on myös aika raskasta. Esimerkiksi Suomalaisen suurin riesa on sisu on vähän liiankin nokkela. Se ei miellytä minua kuuntelijana, mutta osaan arvostaa yritystä. Minulle tuli silloin ensimmäisellä kerralla hakematta mieleen YUP, ja johtohahmo Henrik Illikaista on jossain Jarkko Martikaiseen verrattu. Joku kriittisempi syytti Tiisua Sielun Veljien apinoimisesta. En osaa sanoa oikeastaan mitään tähän, koska Siekkarit on jäänyt minulle vieraaksi.

Mutta asiaan vihdoin: tämä uusi videokappale Elämältä turpaan sain on kappaleena jo selvästi parempi ja miellyttävämpi. Huomaan tempautuvani jopa jonkunlaiseen innostukseen. Näissä tyypeissä on raikkautta. On tämä  tuoreempaa tavaraa kuin tämän hetken valtavirta (Sonylla nämä ovat, että valtavirtaan toki yrittävät), vaikka kierrätystä eräällä tavalla onkin.